"Ihminen
on onneton, jos luovuus puuttuu".
Näin
kirjoitti suuri neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja Andrej Tarkovski. Tämä
lause tuli mieleeni, kun seisoin tuoreimpana eläkeläisenä entisen työpaikkani muiden eläkeläisen kanssa
rivissä, jossa meille kaikille ojennettiin lahja.
Tilaisuus
oli luonteeltaan leikkimielinen ellei peräti vitsikäs. Eläkeläisjoukkiolle
annettavan lahjan tarkoitus oli vähentää vaaraa, että meille raukoille tulisi
vapaa-ajanvietto-ongelmia. Niinhän voi helposti käydä, kun emme enää ole mukana
aktiivisessa työelämässä emmekä saa virikkeitä, joita dynaaminen työyhteisö
tarjoaa.
Lahja
oli värityskirja ja värikynälaatikko.
Olen
ymmärtänyt, että värityskirjat ovat nykyisin suosiossa. Äskettäin luin lehdestä
aiheeseen liittyvän artikkelin, jossa asiantuntija - olisikohan ollut peräti
psykologi - piti värittämistä hyödyllisenä aivojen hyvinvoinnille. Uskon sen. Aion kokeilla heti kun
kiireiltäni ehdin. Psykedeelisiä värejä kukkakuvioihin.
Värittämisen
aivoille antamia impulsseja verrattiin ristisanatehtäviin. Minä en ole koskaan
erityisemmin innostunut ristisanoista, en myöskään kryptoista tai sudokuista.
Kokeillut toki olen, mutta takkuiselta on tuntunut. Kärsivällisyys ei tahdo
riittää. Sen sijaan maalaamista olen kesäkodissani vuosien mittaan harrastanut myönteisemmissä tunnelmissa, sekä akvarelleja että öljyvärejä. Joka kesä on
valmistunut muutama maalaus.
Yksi
vastustamaton kuvallisen luovuuden intohimo minulla on ollut lapsesta saakka.
En voi ohittaa kuva-arvoitusta, jossa pitää yhdistää numerolla merkittyjä
pisteitä. Tekemällä tehtävän saa selville, mitä sekamelskaiselta näyttävä
pisteiden ja numeroiden kuvio esittää. Näitä tehtäviä ei enää kohtaa kovin usein. Toivottavasti niistä kuitenkin tulee seuraava trendimuoti.
1 kommentti:
Voi, onhan noita! Minun tyttäreni osti abiturienttikeväänä ison vihkollisen, jossa oli numeroviivoitettuja taideteoksia, sellaisia, missä viimeisin numero tais olla miljoonan paikkeilla. Ja niitä hän sitten viivaili, kun ei tarpellisempaakaan tekemistä ollut, noin niin kuin yo-kirjoituksia tai pääsykokeita... Ja niitä vihkoja olis ollut monta sorttia, Akateemisesta ostettiin (ja minä älytön rahoitin, kun en ymmärtänyt, millaisia koukkuja olivat)
Lähetä kommentti