Pasilan
poliisiasemalla minulta otettiin sormenjäljet.
Se
oli pelottavaa, vaikka konstaapeli yritti kyllä olla kohteliaan ystävällinen. Tilanne
oli kuitenkin minulle outo, olin ensikertalainen, ikinä ennen en ole joutunut
tällaiseen. Tuli tunne, että tästä pitää päästä karkuun. Tajusin kuitenkin,
että viisainta on pysyä rauhallisena, tai ainakin yrittää näyttää
rauhalliselta. Muuten menee homma mönkään.
Onnistuihan
se kun oikein yritin. Ehkä konstaapelille tuli vaikutelma, että tämä mies
taitaa olla tottunut tällaiseen.
Passini
oli mennyt vanhaksi. Uuteen piti mennä antamaan sormenjäljet. Valokuvassakin
olin käynyt, ja kuva on kamalin, mikä minusta on koskaan otettu. Yleensä minä
onnistun hyvin valokuvissa. Osaan kuulemma poseerata. Nyt kuitenkin näytin
kuvassa lähinnä epäsosiaaliselta syrjäytyneeltä rikolliselta. Ei ihme, että
piti antaa sormenjäljet.
Uusi
passi lähetetään R-kioskille. Ei tarvitse enää mennä uudestaan poliisiasemalle.
R-kioskit
ovat näköjään monipuolistamassa palvelujaan. Ei ole kauan siitä, kun vitsinä
vaadittiin, että keskiolut R-kioskiin. Silloin se tuntui mahdottomalta
uudistukselta. Uskokaa minua, kohta siellä myydään käsiaseita, Amerikan
malliin. Ja hoidetaan autojen katsastus. Ja myydään reseptilääkkeitä.
5 kommenttia:
Painiskelen itse juuri saman ongelman parissa.
Tarkemmat tiedot löytyvät täältä
Tein viimeisen ulkomaanmatkani kolme vuotta sitten. Canterburyssä oli sävellyskonsertti. Ihana paikka, menisin uudestaan, ellei...Nyt lohduttaudun Wilhelm Buschin kuvalla herrasmiehestä joka tiirailee kaukoputkella maisemaa, ja sen alla olevalla maksiimilla: "Schön ist es anderswo - und hier bin ich sowieso"...
Ärrällehän ne minunkin uuden passin uhkasivat (savol. ilm = lupasivat) lähettää. Kyllä se muuten oli A-olut, jota R-kioskiin toivoteltiin. Siltä osin on vielä asia täyttymystä vailla.
Joitakin vuosia sitten täällä kävi esiintymismatkalla joukko kuwaitilaisia nuorukaisia, varakkaan oloisia, ennen näkemättömiä pieniä videokameroita ja muuta vastaavaa oli varusteinaan - mukavia ja eloisia poikia. R-kioskin lehtihyllyn ylärivi jähmetti koko joukon hiljaiseen tuijotukseen, vaikka siellä ei keskiolutta ollutkaan.
Muistanko nyt ihan väärin? Minusta se oli keppana, mitä ärrälle mielenosoituksissa vaadittiin. Se oli joskus 70-luvun alkupuolella ellei peräti heti keskioluen vapautumisen jälkeen.
Ärrän ylähyllylle ei näin varttuneessa iässä parane kurkistella. Voisi niska nyrjähtää ja jäädä pysyvästi jumiin siihen suuntaan.
Passia hakiessa tuli kyllä mieleen, että voisin olla ilmankin. En ole aikeissa matkustaa mihinkään. Olen reissannut ihan tarpeeksi. Virkauran loputtua tunnen tyytyväisyyttä siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Olen kotona / mökillä viihtyvää sorttia.
Dessu
Juu, kyllä sinä olet oikeassa. Keppanaa vaativat Mato Valtonen, Uusi Laulu ja Pahkasika ainakin.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/08/25/keskikaljaa-vaadittiin-r-kioskeihin-ja-takaisin-alkoon
Olisiko tullut mieleeni mietelauseesta:
Kenellä on A: olutta,
sillä on B: ystäviä.
Lähetä kommentti