Minulla
on toistuva painajainen. Välillä se katoaa pitkäksikin aikaa, mutta nyt se
palasi taas.
Alussa
uni tuntuu lähestyvään hyökkäykseen valmistautumiselta. Valmistautumisesta
huolimatta se tulee kuin hyökkäys pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun.
Valmistaudun
ylioppilaskirjoituksiin. Joudun puolustamaan vanhoja älliäni. Tajuan heti, että
huonosti käy, sillä olen lintsannut uskonnon tunneilta. Vastaan voi tulla mitä
tahansa. Ennakoitavuus puuttuu.
Kohta
istun koulun isossa salissa muiden keskellä. Paperit jaetaan. Pitäisi
kirjoittaa mutta minulla ei ole kynää. On vain väriliitu. Katson
tehtäväpaperia. Se on jotakin vierasta kieltä, minulle tuntematonta.
Siitä
alkaa piina, jota on mahdoton sanoin kuvata. Uni ei tunnu loppuvan. Kaiken
lisäksi vessahätä sekoittuu piinaan. Huomaan, että pukeutumiseni on jäänyt
vajaaksi: housut puuttuvat. Onneksi kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota.
Vessana on irtopönttö siinä keskellä salia. Ei siihen kehtaa mennä.
Loppu
on sekamelskaa. Onneksi jossakin kohdassa tulee herääminen.
Pipi
pää? Saa tulkita.
4 kommenttia:
Kun luvan annoit, niin arvelen, että unesi kertoo siitä mistä blogisi yleensäkin eli naiivista exhibitionismista, ja unessa erityisesti narsismisi kokemasta uhkasta, ehkä häpeän uhkasta ja sen käsittelypyrkimyksestä ja tämän pyrkimyksen rakoilusta. Saat toki luvan olla eri mieltä.
Anonyymin esittämä tulkinta tuntuu harvinaisen oikeaan osuvalta. Mitä enemmän sitä pohdiskelen, sitä enemmän havaitsen siinä tutulta tuntuvia piirteitä. Kiitos.
Dessu
..."unesi kertoo siitä mistä blogisi yleensäkin eli naiivista exhibitionismista"... Kyllä minä nyt luulen että Anonyymi on lähtenyt helpoin ja kliseisin eväin liikkeelle. Hänen asennoitumisensa mukaan jo suun avaaminen seurassa on itsensä näyttämistä, varsinkin jos joukossa on tuntemattomia kuulijoita. On varmasti bloggereita jotka ovat itseänsä kukkuroilleen täynnä, ja jotka työntävät näkyville mitä tahansa minäminää. Pohdiskelevat bloggerit kuten Dessu lähtevät usein liikkeelle käynnistä jossakin, jonkin havainnoimisesta, mutta antavat sitten ajatuksen lentää omia ratojaan. Heidän viestinsä ei siis ole, että "kattokaa, mä kävin messuilla / syömässä sushia", vaan niistä seuranneessa pohdiskelussa. Tämä pohdiskelu taas esitetään ikäänkuin tutussa seurassa, jonka vakiolukijat muodostavat. Tämä blogosfääri on eräänlaista laajennettua todellisuutta, jossa virtuaaliset (mutta oikeasti olemassa olevat) ystävät muodostavat keskenään puhepiirin. Dessun kertomukset ovat muodoltaan ja sisällöltään täsmälleen tällaisia tuttavapiirissä esitettävien puheiden kaltaisia. Sen sijaan Anonyymin käynti paikalla muistuttaa täysin ulkopuolisen sattumanvaraista häiriköintiä - "mitä tuokin muka luulee olevansa"... Meistä bloggereista itsestään riippuu päästämmekö tällaisia huutelijoita olohuoneeseemme. Minä ainakin valikoin vieraani tarkoin.
Kun poikkeuksellisen tarkkasilmäinen blogini lukija luonnehtii kirjoituksiani näin, en voi kuin kiittää. Siinä on saatu sanoiksi juuri se miten haluan kirjoituksiani luettavan.
Sen sijaan jos satunnainen blogini lukija näkee kirjoitukseni toisin, en siitä suutu. Vasta jos hän alkaa häiriköidä, pistän puomin eteen. Näinhän tein viime talvena eräälle Unnalle, kuten Kari varmaankin muistaa.
Lähetä kommentti