lauantai 17. lokakuuta 2015

Pipi pää?



Minulla on toistuva painajainen. Välillä se katoaa pitkäksikin aikaa, mutta nyt se palasi taas.

Alussa uni tuntuu lähestyvään hyökkäykseen valmistautumiselta. Valmistautumisesta huolimatta se tulee kuin hyökkäys pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun.

Valmistaudun ylioppilaskirjoituksiin. Joudun puolustamaan vanhoja älliäni. Tajuan heti, että huonosti käy, sillä olen lintsannut uskonnon tunneilta. Vastaan voi tulla mitä tahansa. Ennakoitavuus puuttuu.

Kohta istun koulun isossa salissa muiden keskellä. Paperit jaetaan. Pitäisi kirjoittaa mutta minulla ei ole kynää. On vain väriliitu. Katson tehtäväpaperia. Se on jotakin vierasta kieltä, minulle tuntematonta.

Siitä alkaa piina, jota on mahdoton sanoin kuvata. Uni ei tunnu loppuvan. Kaiken lisäksi vessahätä sekoittuu piinaan. Huomaan, että pukeutumiseni on jäänyt vajaaksi: housut puuttuvat. Onneksi kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota. Vessana on irtopönttö siinä keskellä salia. Ei siihen kehtaa mennä.

Loppu on sekamelskaa. Onneksi jossakin kohdassa tulee herääminen.

Pipi pää? Saa tulkita.




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun luvan annoit, niin arvelen, että unesi kertoo siitä mistä blogisi yleensäkin eli naiivista exhibitionismista, ja unessa erityisesti narsismisi kokemasta uhkasta, ehkä häpeän uhkasta ja sen käsittelypyrkimyksestä ja tämän pyrkimyksen rakoilusta. Saat toki luvan olla eri mieltä.

Dessu kirjoitti...

Anonyymin esittämä tulkinta tuntuu harvinaisen oikeaan osuvalta. Mitä enemmän sitä pohdiskelen, sitä enemmän havaitsen siinä tutulta tuntuvia piirteitä. Kiitos.

Dessu

Kari Rydman kirjoitti...

..."unesi kertoo siitä mistä blogisi yleensäkin eli naiivista exhibitionismista"... Kyllä minä nyt luulen että Anonyymi on lähtenyt helpoin ja kliseisin eväin liikkeelle. Hänen asennoitumisensa mukaan jo suun avaaminen seurassa on itsensä näyttämistä, varsinkin jos joukossa on tuntemattomia kuulijoita. On varmasti bloggereita jotka ovat itseänsä kukkuroilleen täynnä, ja jotka työntävät näkyville mitä tahansa minäminää. Pohdiskelevat bloggerit kuten Dessu lähtevät usein liikkeelle käynnistä jossakin, jonkin havainnoimisesta, mutta antavat sitten ajatuksen lentää omia ratojaan. Heidän viestinsä ei siis ole, että "kattokaa, mä kävin messuilla / syömässä sushia", vaan niistä seuranneessa pohdiskelussa. Tämä pohdiskelu taas esitetään ikäänkuin tutussa seurassa, jonka vakiolukijat muodostavat. Tämä blogosfääri on eräänlaista laajennettua todellisuutta, jossa virtuaaliset (mutta oikeasti olemassa olevat) ystävät muodostavat keskenään puhepiirin. Dessun kertomukset ovat muodoltaan ja sisällöltään täsmälleen tällaisia tuttavapiirissä esitettävien puheiden kaltaisia. Sen sijaan Anonyymin käynti paikalla muistuttaa täysin ulkopuolisen sattumanvaraista häiriköintiä - "mitä tuokin muka luulee olevansa"... Meistä bloggereista itsestään riippuu päästämmekö tällaisia huutelijoita olohuoneeseemme. Minä ainakin valikoin vieraani tarkoin.

Dessu kirjoitti...

Kun poikkeuksellisen tarkkasilmäinen blogini lukija luonnehtii kirjoituksiani näin, en voi kuin kiittää. Siinä on saatu sanoiksi juuri se miten haluan kirjoituksiani luettavan.

Sen sijaan jos satunnainen blogini lukija näkee kirjoitukseni toisin, en siitä suutu. Vasta jos hän alkaa häiriköidä, pistän puomin eteen. Näinhän tein viime talvena eräälle Unnalle, kuten Kari varmaankin muistaa.