Olen
yleensä vähän kranttu suuhunpantavan suhteen. Suosin terveellisiä ruokia,
kasvisruokakin kelpaa, iloitsen erityisesti itämaisen keittiön annoksista.
Joskus
kuitenkin tulee poikkeuksia. Tässä eräänä yönä astelimme herraseurassa pitkäksi
venähtäneen sidosryhmätapaamisen jälkeen Helsingin rautatieaseman editse. Siinä
Makkaratalon kohdalla joku meistä huomasi sattumalta - se oli kai Watkinson -
että ei yöllä voi mennä aseman ohi poikkeamatta nakkikioskille.
Asemahallin
öinen ruokatarjonta ei tunnetusti ole erityisen terveysvaikutteista. Ei ole
koskaan ollut eikä ole vieläkään. Moni muistaa Möttösen. Se oli aikoinaan
Helsingin aseman kuuluisin annos. Iso rasvainen lihapiirakka, varsinainen
lötkö, ruma kuin mikä. Ja suosittu!
Nyt
herraseurueemme meni asemahallin kojuun, jonka listalla oli makkaraa. Ostin
bratwurstin ranskalaisilla, ja paljon ketsuppia päälle. Juomaksi sentään
jäävesi, ei limsa.
Jostakin
muistin salatuista sopukoista nousivat esiin nuoruuden nakkikioskit. Jyväskylän
kirkkopuistossa oli yksi, joka tuli tutuksi. Sieltä sai aina ison annoksen
makeaksi kuullotettua sipulia kaikkiin annoksiin. Se peitti alaikäisen
hengityksestä kotona kielletyt aromit. Tukholmassa sai Sibyllakorv med mos
-annoksen päälle kauhallisen bostongurkaa.
Erityistä
nostalgiaa jokainen 70-luvun Suomessa junareissuilla kulkenut tuntee maaseudun
ja pikkukaupunkien asemaravintoloiden tarjontaan. Niissä oli muutakin kuin
makkaraa. Katsokaa kuvaa - sen saa suuremmaksi klikkaamalla. Tarjolla oli
monenlaisia herkkuja kansalliseen makuun. Tuollaisissa paikoissa minäkin
muistan usein reissuillani poikenneeni. Huomaattehan alaosan tiukat ukaasit
nuorisolle. Ne taisivat kuitenkin jäädä tyhjäksi julmisteluksi. Olen
muistavinani, että syntymävuoden kohdalta väärennetty teinikortti kelpasi
vaikka missä. Tosin kokemukseni oli 60-luvun puolelta.
Kuva on
vuodelta 1977 tai -78, selvästikin vapun aikaan. Sen voi päätellä alalaidan toisesta
lapusta, josta ilmenee, että ravintolan lista elää vuodenajan herkkujen
tahdissa.
3 kommenttia:
Jyväskylästä sai ja varmaan saa edelleen annosta nimeltään "sitä sun tätä" (makkaran paloja ja ranskalaisia) . Myyjä kysyy tuleeko kaikilla mausteilla ja siihen kuuluu sanoa, että jätetään vähän muillekin.
Tukholmassa syön aina varmkorv, se on vaan niin hyvää.
Suomessa käyn harvoin nakkikioskilla, taitaa olla 10 v edellistä käynnistä. Aamulla luin "yön herkuista" ja koko päivän pohdin, miltäköhän lihapiirakka maistuisi nykyään.
Olen tainnut joskus tuollaisen "sitä sun tätä" -annoksen ostaa, mutta tämä loppuosa ei ole silloin ollut käytössä. Mutta siitä onkin jo kauan.
Gatukök-muistikuva Tukholmasta, taisi olla Humlegårdenin kirjaston edessä 1970-luvulla: kaverini, jonka ruotsin kielen ääntäminen ei ollut aivan parasta luokkaa, tilasi kioskilla "en grillad med mos" mutta äänsi sen suunnilleen "mus". Myyjä vastasi naama vakavana: "Mus? Sådana har vi inte, inga råttor heller."
Lähetä kommentti