tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ymmärtämisen ylistys



 

Ei taida olla toista kirjailijaa kuin Paavo Haavikko, jota olen lukenut niin paljon ja ymmärtänyt niin vähän. Ja silti lukenut aina vaan lisää.  

Kirjoitan lukiessani kaikenlaista muistiin. Nyt tarttui haaviin tällaisia kohtia jostakin kaiken keskeltä:
 

"On julmaa tuomita syntymättömiä. 
      Ja mies syntyy maailmaan vasta
kun hän löytää itsensä.
      Hän löytää itsensä, jos sattuu kohdalle.
Jos sattuu kohdalle, kun miestä tarvitaan, 
      ja jos hän on se mies, jota kysytään.
Ja jos hän vastaa siihen: se olen minä." 
                (Sulka - tarina kasvatuksesta kolmessa näytöksessä - 1973)  

*   *   *   

"Hirveästi menetti nainen, ihan kaiken, ja paljon meni mieheltäkin.
      Naiset voitti.
Ja kun nainen lopulta voittaa se menettää kaiken." 
                (Ne vahvimmat miehet ei ehjiksi jää - 1976)  

Pilkkaako? Kehuuko? Puhuuko pötyä? Onko perää? Nainen varmaan ymmärtäisi. Ymmärränkö minä? Ehkä vain hämärästi aavistan, eikä enempää tarvitakaan. Pääasia että jää mieltä rassaamaan.
 
(Kuva: "Onnea rapsuttamassa")
 

 

4 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Tekstit jäivät vaivaamaan minua. En väitä ymmärtäväni niitä, en todellakaan.

Ensimmäinen teksti tekee miehestä reppanan, joka ei ole vastuussa teoistaan, eikä paljon mitään pohdi. Mies on lapsekas, sellainen,joka ei osaa keittää perunoita, eikä tulla ajoissa kapakasta kotiin. Miestä pitää ymmärtää. Mies on kiva ja tarpeellinen, mutta itsekeskeinen: "se olen minä".

Toisessa nainen menetti paljon (kun meni parisuhteeseen?). Mieskin menetti vapautensa? Kun naisesta tuli vahva hän menetti kaiken (naisellisuutensa).

Varmaankin Haavikko tarkoitti jotain muuta. Tämä oli ilkiönaisen tulkinta.

Roope Dessutom kirjoitti...



Ilkiönaisen tulkinta ei ole hullumpi - siinä maistuu arkirealismi ja elämä ymmärrys.

Eri asia on sitten, mitä Haavikko tarkoitti. Tulkintaa vaikeuttaa se, että katkelmat eivät ole itsenäisiä runoja vaan pätkiä keskeltä näytelmätekstiä. Niillä on konteksti, joka liittää ne edellä ja jäljessä kerrottuun kokonaisuuteen.

Mutta voi ne lukea itsenäisinä mietteinäkin. Niin minäkin tein, kun valitsin ne blogiin.

Dessu ;)

Heidi kirjoitti...

Vielä Paavo Haavikkoa:

Joku tulee täällä vanhaksi
ja kulkee sokeana lammikon ympärillä,
ihmettelee veden hiljaisuutta
ja kaikkea vettä.

Kuullaan aikakausien kuluvan iloisina.
Kysytään purkamisen jälkeen,
millainen talo oli
ja oliko koskaan rakennetu.

Roope Dessutom kirjoitti...


Niinpä. Miten Haavikosta selvän saisi? Silti sitä lukee, useimmiten ihan mielikseen. Välillä vähän kuin lukisi Raamatun Ilmestyskirjaa.

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...