Ei taida
olla toista kirjailijaa kuin Paavo Haavikko, jota olen lukenut niin paljon ja
ymmärtänyt niin vähän. Ja silti lukenut aina vaan lisää.
Kirjoitan
lukiessani kaikenlaista muistiin. Nyt tarttui haaviin tällaisia kohtia jostakin
kaiken keskeltä:
"On
julmaa tuomita syntymättömiä.
Ja mies syntyy maailmaan vasta
kun hän
löytää itsensä.
Hän löytää itsensä, jos sattuu kohdalle.
Jos sattuu
kohdalle, kun miestä tarvitaan,
ja jos hän on se mies, jota kysytään.
Ja jos hän
vastaa siihen: se olen minä."
(Sulka -
tarina kasvatuksesta kolmessa näytöksessä - 1973)
* * *
"Hirveästi
menetti nainen, ihan kaiken, ja paljon meni mieheltäkin.
Naiset voitti.
Ja kun
nainen lopulta voittaa se menettää kaiken."
(Ne
vahvimmat miehet ei ehjiksi jää - 1976)
Pilkkaako?
Kehuuko? Puhuuko pötyä? Onko perää? Nainen varmaan ymmärtäisi. Ymmärränkö minä?
Ehkä vain hämärästi aavistan, eikä enempää tarvitakaan. Pääasia että jää mieltä
rassaamaan.
(Kuva: "Onnea rapsuttamassa")
4 kommenttia:
Tekstit jäivät vaivaamaan minua. En väitä ymmärtäväni niitä, en todellakaan.
Ensimmäinen teksti tekee miehestä reppanan, joka ei ole vastuussa teoistaan, eikä paljon mitään pohdi. Mies on lapsekas, sellainen,joka ei osaa keittää perunoita, eikä tulla ajoissa kapakasta kotiin. Miestä pitää ymmärtää. Mies on kiva ja tarpeellinen, mutta itsekeskeinen: "se olen minä".
Toisessa nainen menetti paljon (kun meni parisuhteeseen?). Mieskin menetti vapautensa? Kun naisesta tuli vahva hän menetti kaiken (naisellisuutensa).
Varmaankin Haavikko tarkoitti jotain muuta. Tämä oli ilkiönaisen tulkinta.
Ilkiönaisen tulkinta ei ole hullumpi - siinä maistuu arkirealismi ja elämä ymmärrys.
Eri asia on sitten, mitä Haavikko tarkoitti. Tulkintaa vaikeuttaa se, että katkelmat eivät ole itsenäisiä runoja vaan pätkiä keskeltä näytelmätekstiä. Niillä on konteksti, joka liittää ne edellä ja jäljessä kerrottuun kokonaisuuteen.
Mutta voi ne lukea itsenäisinä mietteinäkin. Niin minäkin tein, kun valitsin ne blogiin.
Dessu ;)
Vielä Paavo Haavikkoa:
Joku tulee täällä vanhaksi
ja kulkee sokeana lammikon ympärillä,
ihmettelee veden hiljaisuutta
ja kaikkea vettä.
Kuullaan aikakausien kuluvan iloisina.
Kysytään purkamisen jälkeen,
millainen talo oli
ja oliko koskaan rakennetu.
Niinpä. Miten Haavikosta selvän saisi? Silti sitä lukee, useimmiten ihan mielikseen. Välillä vähän kuin lukisi Raamatun Ilmestyskirjaa.
Dessu
Lähetä kommentti