Minä sen sijaan lähdin kohta kotiin päästyäni ulkoilemaan, vaikka satoi. Tällainen sää on minun mieleeni. On harvinaista nautintoa, että joulukuussa ei ole lunta eikä liukasta. Vesisade ei haittaa, onhan takissani huppu. Hämärä sumuisuus ilmeisesti korreloi luonteeni kanssa.
Puiston puiden hahmot ovat nyt graafisella tavalla kauneimmillaan. Sateisessa, pimeään kietoutuvassa Keskuspuistossa taivaltaessani tunnen harvinaista ilmanalan raikkautta, ja se antaa miettimisrauhaa. Myönnän, että sellainen on valtakulttuurista vieraantunutta käyttäytymistä, sillä tiedän toki, että kristikansa valmistautuu näinä päivinä suureen juhlaansa tungeksimalla ostoshelveteissä.
Minä tein lahjaostokseni jo alkusyksystä, kirjamessuilla ja divareissa enimmäkseen. Siksi minulla on nyt aikaa vaellella puistoissa huppu päässä. Pidän menetelmää omalta kannaltani viisaana, mutta liiketalouden kannalta tuhoisana. Huonosti kävisi bisneksen, jos kaikki tekisivät niin kuin minä.
Isoa juttua siellä metsässä mietin ihan vaan keskenäni. Minun pitää ennen vuodenvaihdetta päättää, siirrynkö maaliskuun alusta eilispäivän ihmiseksi eli eläkkeelle virastani Vuoronvarausviraston ulkomaankontakteista vastaavana osastopäällikkönä.
4 kommenttia:
Vaikea päätös. Näinä karuina aikoina en kuitenkaan suosita eläköitymistä. Tärkeä työsi Vuoronvarausviraston ulkomaankontakteista vastaavana osastopäällikkönä luo jatkuvuutta saumattomalle yhteistyölle jonka olet luonut eri maiden vuoronvarausvirastojen välille.
Minun tarinani ei ole sinun tarinasi, mutta olen tyytyväinen omaani: 59-täytettyäni jäin osa-aikaeläkkeelle, ja työksi jäi hommieni miellyttävin osa. Kun sitten neljän vuoden kuluttua jouduin kokoeläkkeelle, jatkoin pari vuotta töitä tuntiopettajana, kunnes huomasin että opintomaksut tulivat liian kalliiksi porukalle. Niinpä lopetin työsuhteen ja jatkoin ilmaiseksi (sain toki pullon hyvää jouluksi), kunnes vanhuus pakotti minut lopettamaan senkin. En ole aivan tyytyväinen seuraajaani, mutta minulla ei ole sellaista sihteeriä kuin sinulla... :)
Ei ole helppo päätös mutta tiedän, päätit miten vaan se on oikea päätös.
Kiitän kannustuksesta.
Luulen kyllä tietäväni, mitä tulen päättämään, mutta panttaan sitä vielä siltä varalta, että tulen katumapäälle.
Kun Ylipäällikkö kysyi, olenko jo tehnyt lopullisen päätökseni, vastasin että kyllä olen.
- No kertoisitko lopultakin, mikä se päätöksesi on? Jatkatko vai et?
- Päätökseni on "Ehkä", ja se on lopullinen.
Dessu
Lähetä kommentti