Lehti tuli taas selatuksi tuoreeltaan. Tarkimmin tuli luetuksi artikkeli, jossa esiteltiin vastauksia kysymykseen suomen kielen hassuimmasta sanasta. Kielitoimisto kysyi tätä Helsingin kirjamessujen kävijöiltä lokakuussa 2009. Vastauksia kyselyyn tuli 183. Teen tässä muistiinpanoja aiheesta itselleni myöhempää käyttöä varten. Aihe kiinnostanee blogin lukijoitakin, sillä Kielikello-lehti ei tavoita kovin suurta lukijajoukkoa.
¤
Hassuutta haetaan yleisimmin sanoista, jotka täyttävät seuraavia ehtoja:
• sisältää paljon kirjaimia y, ä ja öÄ ja Ö (jossain määrin myös Y) ovat tunnetusti huvittavia äänteitä. Niiden lausuminen vääntää suun hölmöön asentoon, eikä anglosaksisilla puhujilla ole kykyä sellaiseen. Niissä on siitä syystä jotain auttamattomasti maalaisjunttimaisuutta. Tähän ryhmään kuuluvia vastauksia olivat mm. seuraavat:
• toistaa samaa konsonanttia / vokaalia
• on sointuisa ja rytmikäs
• on pitkä ja vaikea lausua
• on kuvaava mutta ei tarkoita mitään
• nimeää hassun kohteen omituisella tavalla
• on palindromi
• tötterö
• höppänä
• yökyöpeli
• kääkkä
• käppänä
• mökkihöperö
• lökäpöksy
• hölkynkölkyn
• köpsä
• ämmä
• pöhkö
• yötyö
• vätys
• höystö
• höpönassu
• änkyrä
• kököttää
• röhnöttää
• lääpällään
• ötökkä
• höykäsenpölähtämä
• höpsönlöpsö
• Hörölä
• Kärvänttälänraitti
Tässähän melkein kaikki mallikelpoiset olivatkin. Näistä esimerkeistä osa sisältää myös vokaalisuuden / konsonanttisuuden / toistavuuden ja rytmisyyden vaatimukset. Muita ovat mm. seuraavat:
• aatteessaan
• hääyöaie
• marmattaa
• lämpimämpi
• pupu
• salakavala
• tikutaku
• tökerö
• rutjake
• ulpukka
• katinkontit
Tarkoitustaan oudosti tai mitään tarkoittamattomasti kuvaavia sanoja olivat mm. seuraavat:
• limanuljaskaErityisen pitkiä sanoja löytyi myös:
• känsätuhkelo
• klimppisoppa
• pumpernikkeli
• ensiöjakamo
• mämmi
• äkäpussi
• huithapeli
• poikamiestyttö
• hullunhauska
• sikahyvä
• ÄteritsiputeritsipuolilautasbaariTässä kohdassa Dessutom kyllä ihmettelee, eivätkö vastaajat ole lukeneet Ollin pakinoita. Sieltä löytyisi pidempiäkin sanoja, esim. herkullisia ammattinimikkeitä ja titteleitä.
• määränpäättömyydessäänkään
• sopeutumiskäyttäytyminen
Muutenkin vastauskokoelma vaikuttaa hieman laimealta, mutta ehkä messuilla yllättäen eteen ilmestyvä kysely ei ole asetelmaltaan paras mahdollinen tällaiselle idealle. Pitäisi olla aikaa miettiä.
Dessutom muistelee joskus vuosia sitten tarjonneensa vastaavaan kyselyyn sanaa ”huitukkalääperö”, joka lienee sieni.
2 kommenttia:
Jos huitukkalääperö on, en sitä tunne eivätkä ruokasienestykseen tarkoitetut sienikirjanikaan. Syvästi epäilen. Mutta että limanuljaska ja känsätuhkelo mitääntarkoittamattomia tai outoja! Lima on kaikille tuttua, nuljahtelu samoin. Tosin nuljaskan lakin paksu lima on vain sateella liukasta. Känsä on myös aivan tuttu, ja sentyyppisiä nyppyjä on vanhempana tuhkamaista itiöpölyä puhkuvan tuhkelon pinnalla. Sanan lopuketta käytetään myös sellaisten harvinaisten asioiden nimissä kuin kotelo, ontelo, jäätelö, pirtelö, tumpelo, karkelo ja suutelo. En ymmärrä... Rusakkonuljaska on huonompi nimi, sieni ei ole limainen. Punaruskea kyllä. Ja loistavia sienennimiä on vaikka kuinka: kuukunen, hapero, rousku, tatti (tarkoittaa alkujaan limaa), vinokas, haarakas, orakas, maljakas...
Mielestäni Pimeyden ytimen limanuljaska onnistuu tarkoituksessaan.
Lähetä kommentti