Olen
miettinyt, miten selittäisin itselleni oudon muutoksen itsessäni. Menisikö
selitys ehkä sillä samalla asenteella, josta kirjoitin edellisessä
blogikirjoituksessani?
Ei
ihan tunnu menevän. Tarvitaan jotain muutakin selitystä.
Kyseessä
ovat lukemismieltymykset ennen ja nyt.
Kaksikymppisenä
suuria kirjailijasuosikkejani olivat mm. Hermann Hesse, Romain Rolland ja Hannu
Salama. Puhumattakaan Henry Milleristä. Nyt ei oikein mitenkään viitsisi ruveta
uudestaan lukemaan niitä.
Kaksikymppisenä
luin mutta en erityisemmin innostunut esim. Kalevalasta, Dostojevskistä ja
Stefan Zweigista. Puhumattakaan Aaro Hellaakoskesta. Nyt haluan alituisesti
palata näihin.
Miten
tässä näin on päässyt käymään?
