Liikaa virikkeitä?

Taas jäi kirjamessut käymättä - tästä taitaa tulla tapa. Yhä vastenmielisemmältä alkaa tuntua idea lähteä puskemaan sellaiseen ruuhkaan. Mitään korvaamatonta en edes tunne menettäväni, sillä kirjakaupat ja divarit ovat käytettävissäni ilman messujakin.

Ilman kirjallisuutta en jäänyt messupäivinäkään. Luin kolme runoteosta, jotka  valikoituivat luettavakseni Yleisradion ohjelmasta saamani virikkeen perusteella. Ohjelman nimi oli Itse asiassa kuultuna, ja siinä haastateltiin säveltäjä Kaj Chydeniusta (ohjelma  löytyy Yle-Areenasta!). 80 vuotta juuri täyttänyt säveltäjä kertoi ohjelmassa mm. mieluisimmista säveltämistään runoista. Kolme kärjessä olivat nämä:

Muisto   (P. Mustapää  /  Linnustaja - 1952)

Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään,

ja kadotettu tuskin poissa on.

Hyväili päivä ohimoitasi

ja yhä hyväilee.

Ja kuitenkin, kun katson, yö on tullut

ja sumun kosteus on niemen yllä

ja vesilintu eilinen

on vaiti taikka kauas lentänyt.

============

Jäähyväislaulu (Oiva Paloheimo / Vaeltava laulaja 1935)

Oli kerran ... muistatko vielä

sadun penkit ja puistikon?

Älä pelkää, koske ei siihen,

kuut kulkivat, lunta jo on.

Tuli talvi ja silmäsi kauniit

kuin lammikot

jäähän se loi.

Kuut kulkevat vitkaan liian,

suvi tulla ei koskaan voi.

Jo uutimin silmät jo sulje.

On kylmä ja hämärtää.

Lumi peittää puistikon penkit.

Jää hyvästi, rakkaani, jää.

==============

Sinua, sinua rakastan (Aulikki Oksanen)

Sinua, sinua rakastan
yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi

Miten taittavat linnut siipensä
miten vyöryvät vedet kallioitten alla
miten nousevat metsät tuulten mukana
ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi

Sinua, sinua rakastan
yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi

Miten huutaa minulle avaruus
miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi

miten itkevät lapset maailman rannoilla
ja merien yllä savuavat sydämet

Sinua, sinua rakastan
niin liikkuu pehmeä kätesi
kuin vene varhain aamuisella joella

(Elokuvasta Asfalttilampaat, ohj. Mikko Niskanen 1968)

Chydeniuksen perustelut ja voimakas eläytyminen tekivät sen, että katsoin, löytyvätkö runot hyllystäni. Sielläpä ne, kirjat vieläpä samalla hyllyllä.

Näin se aina menee. Ensin tulee virike, yksi runo. Kun sen on lukenut, seuraavaksi katsoo, millainen runo on viereisellä sivulla. Lopuksi lukee kaikki muutkin viereiset sivut.

Tällä kerralla virikettä vei eteenpäin tieto, että olen menossa Chydeniuksen juhlakonserttiin. Se oli tänään (sunnuntaina). Finlandia-talo oli täynnä, presidenttiparikin paikalla, samoin edellinen. Huomenna uusi juhla..

Nyt minulla on 37 uutta virikettä (ks. ohjelmalista). Vielä en ole ehtinyt katsoa, löytyvätkö ne kaikki hyllystäni. On Aleksis Kiveä, Kailasta, Sarkiaa, Sinervoa, Viitaa, Huldenia, Haavikkoa, Kaipaista, Rossia, Anderssonia, Meriluotoa, Mikkolaa, Saaritsaa ja monta muuta. Lukemista koko talveksi, jos samoin käy kuin noiden kolmen kanssa.

Epäviihtyisiä paikkoja

Asemalla tuli tuttava vastaan. En ollut sen pidemmälle matkalle lähdössä kuin Pasilaan, ja eikös tuo epäluuloinen tuttu heti keksinyt, että ahaa, Dessu on siis menossa Triplaan. Moisesta ajatuksesta voi närkästyä. Jotain rajaa sentään pitää olla epäluuloillakin! Kirjastoonhan minä, arkistokokoelmaa selaamaan.

Lehdestä olin kyllä katsonut tuon vasta avatun ostoshelvetin kaavakuvan. Kun moiseen paikkaan juna vie, voi tulla vaikeuksia löytää sieltä ulos. Ettei joudu juna-asemalta kauppakerroksiin vaan osaa suunnistaa suorinta tietä kirjaston suuntaan.

Siinä lehden kaavakuvassa oli jotain tutun tuntuista. Ei kestänyt kauan tajuta, että suppilomainen monikerroksinen rakenne on tuttu klassisesta kirjallisuudesta. Tähän Pasilan uuteen Mall of Tripla -rakennukseen on otettu vaikutteita itseltään Dantelta!

Dante Alighieri (1261 - 1321) ei varsinaisesti suunnitellut aikansa kauppakeskuksia, ei ainakaan käyttänyt sitä nimitystä. Hän suunnitteli helvetin. Näiden kahden ero ei ehkä ole kovin merkittävä. Ainakin yhtä epäviihtyisiä molemmat.

Danten helvetin maanalaisen kuilun kerrokset oli varattu erilaisille synnintekijöille. Vaikuttaa, että ei elämänmeno ole Danten päivistä isommin muuttunut. Samankaltaista väkeä on tietääkseni Triplassakin, koronkiskureita, pettureita, irstailijoita, ahmatteja, tuhlaajia, tekopyhiä ja muita. Sitä en tiedä, avautuuko Triplasta pohjakerroksesta pääsy johonkin laadukkaampaan, niin kuin Jumalaisessa näytelmässä Vergilius opasti Danten pois Helvetistä Kiirastulen läpi Paratiisiin, jossa odotti ihana Beatrice.

Minä onneksi löysin nopeasti reitin ulos kohti kirjastoa. Aseman oven edessä parveili onnettoman näköistä väkeä, jolla ei ollut pääsyä sisään. Ihan niin kuin Dantellakin oli väkeä, joka ei kelvannut edes Helvettiin. Kauempana käännyin vielä katsomaan tuota isokokoista rakennusta. Ei se ulkoakaan kaunis ollut.

Jotain hyvääkin luulin uudessa rakennuksessa olevan: musiikkimuseo. Mutta ei, mikäli voin luottaa muusikkotuttavaani, joka oli mennyt tutustumaan paikkaan heti avajaispäivänä. Tämän oopperan ja klassisen musiikin asiantuntijan arvio museosta oli hyvin myrkyllinen.

Laulu raikuu

En ole laulumiehiä mutta siitä huolimatta olen viime aikoina ollut mukana tilaisuuksissa, joissa lauletaan. Puutteellisen taitoni paljastumista olen yrittänyt varjella viekkaasti höplöttelemällä näkyvästi huuliani laulujen sanojen mukaisesti mutta volyymi säädettynä asentoon "äänetön".

Keväällä olin tilaisuudessa, jossa laulettiin juomalauluja ja nosteltiin maljoja. Tilaisuus oli tietysti ruotsinkielinen, sillä suomenkielinen juomalauluperinne on niukka. Ruotsiksi on sitäkin enemmän, eikä se ole pelkkää Bellmania tai Taubea, vaan uutta tulee koko ajan. Perinne on suomenruotsissakin elävä ja uudistuva, mistä liitän tähän näytteitä. Blogini lukijakunta on tunnetusti kielitaitoista, joten vivahteikas kieli tuottanee lukijoille mielihyvää ja omakohtaista kokeilunhalua.

Snapsvisor

1. Helan går  Melodi & text: Helan /  Trad. 

En liten fågel satt en gång / och sjöng i furuskog. / Han hade sjungit dagen lång / men dock ej sjungit nog. /  Vad sjöng den lilla fågeln då?  /  Joo!  / Helan går! /  Sjung hoppfaderallanlallenlej. / Helan går! / Sjung hoppfaderallanlej.  / Och den som inte helan tar  /  Han ej heller halvan får. / Helan går! (Paus – Helan tages)  / Sjung hoppfaderallanlej!

2. Mumins halva Melodi: Benny Törnroos "Mumin" Lasse von Hertzen

När helan är tagen  /  då väntar ju magen  /  på halvan.  /  För helan togs först den /  men nu pockar törsten  /  på halvan.  /  Immig i glasen den kall mot oss ler  /  länge behöver vi ej vänta mer  / på halvan, på halvan, på halvan.

3. Handen är villig    Melodi: When I'm sixtyfour

Handen är villig, glaset man höjt,  /  armen har man böjt. /  Tittar man sig kring  /  och ser högtidlig ut.  /  Minns, att två man tagit förut.  /  Bägge besjungits och vägen röjt  /  för en tredje vers.  /  Helan oss väckte,  /  halvan ej räckte.  /  Nu tar vi en ters.

4. Helårsprenumeration  Melodi: Å jänta å ja'  Bosse Österberg 

Och jämt ska man ha  /  och jämt ska man ha  / tidning för nyhetstörsten. /  Brännvin är bra  / brännvin är bra  /  på morgonen får jag "försten".  /  Prick klockan sex  /  när brevluckan slår  /  då kommer min hela,  /  skål och gutår;  /  jag bad i telefon  / om prenumeration   / på HELÅR i fjol på hösten!

5. Flottskaja  Melodi: Svarta ögon  /  Anders Bergman

Äta flottskaja  /  Dricka gottskaja  /  Dricka merskaja  / Slå i flerskaja  / Å bli fullskaja / Fall' omkullskaja  /  Om ja' villskaja  / Ta en till.  (Framföres med stark slavisk brytning och ännu starkare känsla. )

6. Deppig strömming  Melodi: En sockerbagare Tatta Rosenberg-Wolff, Carola Teir-Lehtinen och Henrik Huldén

På strömmingsmarkna'n / blev jag filéad / då var jag lessen / och deprimerad / för alla mänskor / sa att dom vill / ta sej en snaps / – och ha mej som sill!

7. Hörapparaten   Melodi: Letkajenkka  Trad.

Brännvin, öl och gammal finkel  /  gör att ögat ser i vinkel.  /  Därför hamnar snapsen inte i munnen/ utan i min hörapparat!

Ruotsinkielisiä ryyppylauluja on vaikka kuinka paljon. Liitän tähän linkin dryckevisor- luetteloon, jonka sadoista vaihtoehdoista aiheesta innostuneet voivat hakea aineksia ilonpitoonsa - sekä klassista että modernia!

 

Suomenkieliseen yhteislauluun osallistuin kesäkotini lähiseudulla järjestetyssä perinteisessä kyläjuhlassa. Siellä ei laulettu juomalauluja eikä nosteltu maljoja, (ellei sitten juhlakartanon saunan takana äijien porukassa, mutta siitä en tiedä).

Laulut olivat hyvin perinteisiä, uudistushenkeä ei ollut havaittavissa. Tässä puhun pitkästä kokemuksesta, sillä olen osallistunut jokakesäiseen kyläjuhlaan jo vuosikymmenet ja laulut ovat aina suunnilleen samat ja yhtä haikeat. Miksipä hyvää muuttamaan!

Suomenkielisiä ryyppylauluja en muista kuulleeni, ryypyt kyllä otetaan mutta  ilman ilolauluja ja rallatuksia. Kieltoja ja varoituksia voisi pikemminkin kuvitella otettavaksi mukaan aidossa raittiuskilpakirjoitushengessä.

Kun aiheeseen liittyvää vanhaa opetustaulua katsoo, herää pieni ihmetys. Onkohan tuo toiminut riittävänä varoituksena? Alarivissä on koululaisia / opiskelijoita, jotka nauttivat juovutusjuomia päivittäin, eikä kuitenkaan tuon huonommin ole käynyt.Kuvasta ei valitettavasti käy ilmi, ovatko henkilöt nauttineet juomansa viisuja iloisesti rallatellen vai murheissansa mököttäen. Ulkoasusta saa ehkä hieman epävarmoja (?) viitteitä.