Blogin
pitkäaikaisille lukijoille ei ole yllätys, että aion taas poistua Töölöntorin
kotikunnailta kesän ajaksi. Näin olen aina tehnyt. Perinteitä en riko nytkään.
Oikeastaan
minun olisi jo pitänyt poistua, sillä sää on kaiketi ollut kelvollinen. Näin
olen ikkunasta ulos katsellessani havainnut. Mutta kun on ollut muuta puuhaa,
siistiä sisätyötä.
Nyt
muu puuha on valmistunut. Ikkunasta ulos katsoessani havaitsin, että sää on
edelleen kelvollinen. Siispä poistun paikkakunnalta. Jos käy niin kuin aikomus
on, en palaa ennen kuin syksyllä, vähän ennen kuin lumi peittää Töölöntorin ja
Längelmävesi jäätyy.
Sinne
uppoudun toiseen kuplaani pohjoiselle Pirkanmaalle. Lepotuoli aurinkoisina
päivinä aamupäiväksi vaahteran varjoon, iltapäiväksi terijoensalavan varjoon.
Pilvisinä päivinä laiturille. Sateisina päivinä tupaan. Kirja käteen. Illalla
(tai paremminkin yöllä) sauna ja uinti. Vieraita tulee ja menee.
Taidenäyttelyitä, kesätapahtumia, teatteria, kyläjuhlia. Kävelyä rantatiellä,
seisoskelua puron ylittävällä sillalla, soutelua, tallustelua ja tuumailua,
pientä hyötypuuhailua, kuten liiteritöitä, ruohonleikkuuta, kukkapenkin ja
yrttimaan hoitoa. Nippu dvd-elokuvia mukana siltä varalta, että yöt ovat liian
kylmiä ulkona oleiluun: Bergmania, Felliniä, Hitchcockia...
Tämän
kesän erikoisuus on maalata vanha satavuotias mökki. Siihen tarvitaan
punamultaa. Keitän sen itse vanhassa muuripadassa. Olen saman tehnyt jo kaksi
kertaa ennenkin, suunnilleen 20 vuoden välein. Hyvä tuli. Nyt taas. Liitteenä
resepti.
Lupasivat
televisiossa hyvää hyttyskesää, suorastaan erinomaista. Ei huono ollut viime
kesäkään, kuten kuvasta näkyy, mutta nyt on siis tulossa vielä parempi. Toinen
mukava eläinystävä on sisilisko. Niitä on vanhassa kivimuurissa vaikka kuinka
paljon. Lukeminen lepotuolissa vaahteran alla kivimuurin vieressä häiriintyy
usein sisiliskojen touhuja tarkkaillessa.
Ruisrääkkää
ei viime kesänä pellosta kuulunut. Toivottavasti nyt on palannut.
Räkättirastaita kuului ja näkyi. Kettu juoksee usein pihan poikki, jäniksiä
samoin. Kurkia asuu lähirannalla, joutsenia toisella. Kyykäärmeitä eksyy
pihanurmikolle aina silloin tällöin, ei joka kesä. Paikalliset kertoivat, että
karhu oli nähty lähiseudun riistakamerassa. Linnunpönttöjä minulla on
kolmisenkymmentä, monenlaista kokoa. Kirjosieppo pesii melkein joka kesä saunan
tuuletusluukkuun. Kaloja näkee laiturilta kirkkaassa vedessä, pikkusinttejä
mutta myös haukia. Lepakoita lentelee suurin joukoin, vesilepakot järven pintaa
hipoen ja pohjanlepakot taivaalla. Niillä on pesiä mökin ja saunan ullakoilla.
Olen ripustanut puuhun myös ohjeiden mukaisesti rakennetun lepakkopöntön.
Sielläkin on asukkaita.
Olen
kaikki nämä vuodet pistänyt julmasti blogin kesäksi kiinni. Nyt en ole enää
ihan yhtä varma. Viime kesänä tuli hetkiä, jolloin olin vähän aikeissa
kirjoittaa jotain kesälläkin. En kuitenkaan tehnyt niin. Katsotaan nyt, rikonko
perinteen. Varsinkin toinen blogini "Kenkä väärässä jalassa" (linkki
vieressä oikealla) saattaa olla käyttökelpoinen kokeilufoorumi.
Äskettäinen
kirjoitukseni facebookista herätti muutamassa lukijassa innostuksen pyytää
päästä Dessun kaveriksi. Nyt on kuitenkin niin, että Dessun faceebook ei ole
käytössä. Perustin sen aikoinaan toiveikkaana, mutta kävi niin, että kavereita
ei ilmaantunut kuin kuusi. Kavereiden laatu oli kyllä tasokas mutta määrä niin
vähäinen, että intoni katosi. Ehkä joskus uusi yritys, mutta ei nyt. Siksi en
ole hyväksynyt uusia kaveritarjokkaita. Tulkoon siis tässä kerrotuksi heille,
että asiassa ei ole mitään henkilökohtaista torjuntaa. Oma yksityinen
facebook-sivuni on eri asia. Se toimii, mutta siellä kaverit ovat oikeita
tuttaviani. Pääsevät sinne kurkistamaan myös muut, jos tietävät nimeni.
Kiitän
lukijoita mielenkiinnosta ja toivotan hyvää kesää. Koettakaahan pärjäillä.