Tuntuu
kuin olisin luvattomissa puuhissa, sillä luen aitoja rakkauskirjeitä noin 75
vuoden takaa.
Tunne
on sikäli oikea, sillä lupaa ei ole eikä sitä voi keneltäkään pyytää. Kirjeet
ovat tulleet haltuuni iäkkään sukulaispariskunnan asunnon tyhjennyksen myötä.
Kirjoja ja paperitavaraa tuli melkoinen lasti, ja vähitellen käyn papereita läpi
yksi kerrallaan. Nyt olen edennyt rakkauskirjeisiin asti. Niitä on vähän toista
sataa. Skannaan kaiken kiinnostavan talteen toivoen, että jälkipolvilla on
joskus kiinnostusta perehtyä esivanhempien vaiheisiin.
Kirjeiden
kirjoittajat ovat nuoria, herra vähän yli kaksikymppinen, neiti vähän alle.
Pariskunta heistä tuli, mutta kirjeissä he ovat vasta seurusteluvaiheessa,
herra Helsingissä opiskelemassa, neiti maaseutukaupungissa valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin. - Kuvan kirjekuorien nimi- ja osoitetietoja vähän suttasin yksityisyyden säilyttämiseksi.
Tirkistelyn
tunne on sikäli aiheeton, että kirjeissä ei ole mitään intiimiä. Arkisia
murheita käsitellään, rakkautta vakuutellaan ja odotetaan kovasti tapaamista.
Etäisyyttä on satoja kilometrejä. Yhteen päästään kesälomalla ja jouluna. Postimerkeissä on Paasikiven kuva ja ne maksoivat 10 markkaa.
* *
*
Toinen
tirkistelyni kohde ei ollut yhtä siveellinen. Olen katsonut Ylen lähettämiä
"tuhmia" elokuvia.
Jörn
Donnerin Sixty-nine, Naisenkuvia ja Krapula sekä Seppo Huunosen Karvat tulivat
peräkkäin jonkinlaisena teemana, ja pitihän ne katsoa. Muistikuva kaukaa
menneisyydestä kertoi, että eivät ole hääppöisiä, mutta silti piti katsoa,
sillä niillä on vanha maine tallella. Niissä näkyy seksiä.
Kyllä,
seksiä näkyy, jos seksillä tarkoitetaan paljaita rintoja ja nuhjuista
nylkyttämistä. Lisäksi näkyy Jörkan
paljon huomiota saanut itsensä paljastus. Kokonaisuus on kuitenkin
kelvoton, huono ohjaus, puutteellinen käsikirjoitus ja tökerö näyttelijäntyö
(siis ohjaajan itsensä). Katsoja ei saa odottamiaan eroottisia virikkeitä.
Mutta
mainetta näillä elokuvilla on, ne olivat aikansa sensaatioita rohkeudessaan.
Aika on muuttunut, nykysensaatioksi nämä eivät kelpaa. Eikä Donnerin maine
eurooppalaisena intellektuellina ainakaan näihin elokuviin perustu.
Mutta
tirkistelty nyt taas on ja todettu se sama mikä silloin uutenakin.
Kaikenlaisella sitä hälyä saadaankin nostetuksi.
* * *
On
aika muuttaa maalle. Voi olla, että viime kesän malliin blogi saa kesälläkin
täydennystä. Minusta ei koskaan tiedä, millä päällä satun olemaan. Lupauksiin
ei kannata mennä luottamaan - katsotaan nyt. Toivotan lukijoille hyvää kesää.