Rakkautta logiikan sääntöjen mukaan

 

Ohje sinulle, joka haluat löytää runon, joka pysähdyttää.

Älä etsi mitään vaan selaa summittaisesti jotakin tuntematonta runoteosta - ehkä mieluiten antologiaa - ja anna sattuman ohjata.

Näin minä taas kerran tein, ja osuihan se nytkin kohdalleen. Latinalaisen Amerikan runoilija Ernesto Cardenal (1925 -2020) ei liene Suomessa kovin tunnettu. Pentti Saaritsa suomensi 1960-luvulla hänen pitkän runoelmansa  Kello 0  sekä kokoelman Epigrammeja.

Tämä nicaragualainen runoilija, pappi ja vallankumouksellinen kirjoitti maansa levottomina aikoina eleettömän huumorin ja ironian runoutta. Aiheena usein rakkaus - mikäpä muu.

Mutta kuinka moni on kuvannut tätä lyriikan ikiaihetta logiikan sääntöjen mukaan eteneväksi tapahtumasarjaksi?

Ei kai kenelläkään rakkauden kohteella voi olla mitään vastaväitteitä tällaiseen päättelyketjuun?

                                                        (Kuva: John Gannam: Old Love Letters)

 

Mitä lukisin?

Taas on lähestymässä se jokakeväinen aika, jolloin jaloista luonteenpiirteistäni kaksi - jahkailu ja päättämättömyys - nousee entistäkin hallitsevampaan asemaan. Pitäisi nimittäin päättää, mitä kirjoja otan mukaan muuttaessani kesäksi maalle.

Päätös on maalla viihtymisen kannalta tärkeä. Epäonnistunut valinta kostautuu ja joudun lukemaan roskaa. Kesäkodissani on nimittäin paljon kelvotonta kirjallisuutta, kuten rikossarjoja ja vanhoja romanttisia kioskikirjoja. On siellä tosin kelvollistakin dekkarikirjallisuutta ja sitten erilaisia puutarhaoppaita.

Olen aina pyrkinyt valitsemaan kesälukemiseksi jonkinlaisen teemakokonaisuuden. Ensimmäinen ideani tämän kesän teemaksi voisi olla kotimainen naislyriikka. Niinpä aloin kerätä hyllystä tämän teeman mukaisia kirjoja. Ei ehkä ollenkaan huono idea.

Selailin kirjoja etsien makupaloja, jotka innostaisivat ilman jahkailua ja päättämättömyyttä. Heti osui silmiin mainio makupala, Elvi Sinervon Vaikeaa (Kokoelmasta Neidon kaivo - 1956).

Hyllystä taitaa löytyä ihan hyvä määrä teeman mukaista luettavaa, ja jos kesken loppuu, paikallisesta kirjastosta varmaankin löytyy täydennystä.

Ihan vielä maalle muutto ei tapahdu - ehkä tuossa toukokuun puolivälin jälkeen, jos sää kääntyy suotuisaksi. Ensin taitaa tulla käynti Vaasassa, sillä näkymät ovat sellaiset, että nyt jo on uskallusta nousta junaan.

On tässä siis vielä ehkä pari viikkoa aikaa jahkailla. Miettimisen tuoksinassa saattaa tulla uusia ideoita.

 

Sopimatonta

Ensimmäistä kertaa yli vuoteen keskikaupungilla katselemassa elämänmenoa. Ei vielä sisällä missään ja maski tiiviisti naamalla. Turvaetäisyyksiä unohtamatta. Silti aavistus normaalitilan lähestymisestä. Uuden aikakauden alku? Paremman aikakauden.

Esplanadi entisensä. Tällä puistokadulla helsinkiläiset ovat aina ottaneet vastaan vappua. Perinne on vahvasti aavistettavissa. Ketkä kaikki ovatkaan tällä hiekkapintaisella keskikäytävällä kulkeneet samoissa merkeissä kuin minä nyt. Määrätön määrä vappuja ja kulkijoita.

 Yksi kulkijoista oli runoilija Uuno Kailas. Hän sepitti kokemuksestaan Esplanaadin kevät -nimisen runon. " - - ilman syytä / sopimattoman onnellinen", hän kirjoitti tuntemuksistaan. Sanat tuntuvat jotenkin oudoilta juuri tämän runoilijan kynästä. Hän ei ollut mikään iloisten kokemusten mies. Jää miettimään, mitä aiheutti tällaisen poikkeuksellisen mielialan. Löytyykö vastaus henkilöhistoriasta?

Toisaalta Kailaan sanoihin on nykynäkökulmasta helppo samastua. Jotain onnellisuuden häivähdyksiä on tunteiden pintakerroksessa nousemassa esiin. On aavistus paremmasta, mutta vielä liian aikaista olla varma. Sillä tavalla sopimatonta.

 Iltapäivällä ei vielä ole tungosta, toivottavasti ei illallakaan. Nyt olisi sopimatonta unohtaa turvaohjeita, sillä lupaava näkymä kesästä voi mennä pilalle. Puistokatu olisi parhaimmillaan ilman ruuhkaa, kuten kuvassa (E.G.S.I.S kortti / opetustaulu 1914).

Kotona illalla vieras, vain yksi, mutta mieluinen. Sama vieras myös viimeisellä käynnillä juuri ennen pandemiaa. Tässä välissä ei ketään. Kuohujuomallakin tunnelmaan sopiva nimi.

Tässä vielä   laulu Jukka Virtasen sanoin kaipuusta Esplanadille takaisin. Sopii erityisesti niille, joille Esplanadi tuottaa nostalgisia muistoja ensimmäisestä valkolakkikeväästä. (laulu: Sinikka Sokka)  (siinä on alussa mainos mutta sen voi nappulaa painamalla ohittaa!)