Keino pysyä onnellisena

Katsottiin Lars von Trierin elokuva Nymfomaani (2013). Se on aika epämukavaa katsottavaa, kuten dogma-lajityyppi aina. Epämukava on kuitenkin eri asia kuin huono.

Kyllä se meissä jälkeenpäin keskustelua herätti. Elokuvan pääteemasta ei kuitenkaan sanottu mitään. Nopeasti ohi vilahtanut sivuseikka kiinnosti sitäkin enemmän.

Elokuvan mukaan ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. 1) Ne jotka aloittavat työt helpoimmasta ja säästävät vaikeimmat myöhemmäksi. 2) Ne jotka aloittavat vaikeimmasta ja etenevät kohti helpompaa.

Elokuvan päähenkilö Seligman, (´onnellinen´ - Stellan Skarsgård) antoi esimerkin. Kumman käden kynnet leikkaat ensin? Oikeakätinen aloittaa vasemman käden kynsistä. On kepeämpi aloittaa helpommasta ja säästää vaikeampi käsi myöhemmäksi. Sellainen ihminen on onnellisempi (ryhmä 1)

Kyllä, näin minäkin teen. Näin me kaikki teemme, yksimielisyys vallitsi. Kerroimme useita esimerkkejä. Hankalat hommat voi jättää viimeiseksi. Ne tulevat sitten kun tulevat, jos tulevat. Elämä pysyy kevyenä kuin perhosella kesäpäivä.

Jälleennäkemisen toivossa

Nuori naishenkilö astui sisään työhuoneeseeni. Vähän kyllä harmitti, että tulin päästäneeksi hänet sisään. Viisaampi olisi ollut lymytä hiljaa kammiossaan ja pitää ovi takalukossa ja turvaketju kiinni.

No, ei hän kutsumatta tullut, joten itse olin ollut harkitsematon. Paha sitä on perua siinä vaiheessa, kun ovikello soi. Yhteinen tuttava hänelle oli vinkin antanut, että Töölöntorin kulmalle voisi ehkä olla hyödyllistä mennä käymään.

Kyllä neiti riemastuikin, kun tutki kirjahyllyjäni ja sai luvan lainata haluamansa kirjat. Minun hyllystäni hän löysi  vaikka kuinka paljon kirjoja, joita on vaikea saada kirjastoista.

Jatko-opiskelijan alaa on kotimainen kirjallisuus ja kulttuurihistoria. Minulta sitä kyllä löytyy.

Yleisesti tunnettu totuus on, että jos annat kirjan lainaksi, todennäköisyys sen takaisin saamiseksi on vähäinen. Lainaksi annetut kirjat katoavat johonkin omituiseen mustaan aukkoon. Mitä tärkeämpi kirja omistajalleen, sitä varmemmin se katoaa.

Minunkin hyllyistäni puuttuu aika monta lainattua kirjaa. Olen yrittänyt pitää listaa antamistani lainoista. Listan kärjessä on Stanislaw Lemin Solaris, joka on ollut lainassa jo viitisen vuotta. Toivo palautuksesta hiipui, joten ostin uuden.

Toisaalta mikä minä olen moittimaan muita holtittomasta lainailusta. Itse olen siitä huippuesimerkki.  Muinainen lukion äidinkielenopettajani pisti käteeni Artturi Järviluoman Pohjalaisia ja käski pitää siitä esitelmän. Esitelmä jäi pitämättä, kun vaihdoin aiheeksi Johannes Linnankosken Pakolaiset. Järviluoman kirja jäi kuitenkin palauttamatta ja tuossa se on hyllyssäni edelleen. Taitaa olla juuri näihin aikoihin 50 vuotta lainauksesta. Enkä ole vielä edes ehtinyt lukea sitä. Kunhan luen, lähetän sen kyllä takaisin koulun kirjastoon ja kiitän kauniisti lainasta ja pahoittelen, että meni vähän yli ajan.

Opiskelijaneiti keräsi hyllystäni kirjoja kassinsa täyteen ja olisi ottanut enemmänkin, jos olisi jaksanut kantaa. Sovimme, että palautuksella ei ole kiirettä, osa ehkä keväällä, loput ehkä syksyllä. Kiitokset olivat ylenpalttiset, sillä hänen tutkimustyönsä helpottuu, kun voi lukea kirjoja kotona eikä aina tarvitse istua Kansalliskirjaston tai yliopiston lukusalissa.

Muistin avuksi ja jälleennäkemisen toivossa otin valokuvat kirjoista. Yhdet kappaleet lainan antajalle, toiset lainan ottajalle. Pistän kuvat myös tähän siltä varalta, että omat koneet ja muistitikut hajoaisivat. Yrityksenä on rauhoittaa mieli siltä ahdistavalta ajatukselta, että hyllyihini jää 30 kirjan pysyvä aukko.

Ei pääse irti

Aina näihin kummallisiin ajatuksiin törmää, vaikka kuinka yrittää välttää. Pitäisi törmätä vain sellaisiin, joiden idean ymmärtää heti ensi vilkaisulla.

Kun törmää, ei pääse irti. Jää askarruttamaan.

Martti Luther kirjoitti, että lääketiede ja lääke tekevät ihmisen sairaaksi. Vaikutus on samankaltainen kuin siinä, että teologia tekee ihmisen syntiseksi.

Tuon kyllä ymmärrän. On empiiristä kokemusta ilmiöstä. Juuri tuon vuoksi lopetin vuosikymmeniä sitten  Lääkäri vastaa lukijoiden kysymyksiin  -palstojen lukemisen. Lapsena luin, ja kaikki taudit tarttuivat heti. Rippikouluaikaan myös syntisyys vaivasi. Niinpä erosin kirkosta.

Näin taudit paranivat ja synnit kaikkosivat. Eläminen kävi auvoisemmaksi.

Mutta inha Luther ei lopettanut tähän vaan jatkoi kolmanteen tieteenalaan: "Matematiikka tekee ihmisen surulliseksi."

Mitä hemmettiä tämä tarkoittaa? Empiirinen kokemus puuttuu, kun olen huononpuoleinen matematiikassa. En ymmärrä.

Toisaalta voi siinä olla perää. Tunnen läheisesti kaksi matemaatikkoa, sellaisia alansa mestareita. Ja kyllä: molempien luonteessa on aikamoinen annos melankoliaa, surumielisyyttä.

Mutta mikä yhteys tällä on tieteenalaan? Luulen, että surumielisyys olisi heissä ilman matematiikkaakin.

Kuvassa Leonardon Pyhä ehtoollinen kultaisesti leikattuna.