Olisi
mielenkiintoista selvitellä mekanismia, jolla uudet innostumisen kohteet
valikoituvat. Innostunko uudesta asiasta ihan tuosta vaan sattumalta? Onko taustalla
jotain vanhaa taipumusta tai perimää? Syttyykö uteliaisuus ihan vain sen
mukaan, mitä sattumalta eteen tipahtaa?
Olen
aina ollut suomalaisen / eurooppalaisen / länsimaalaisen kirjallisuuden ja
taiteen suurkuluttaja. Venäjä mahtuu mukaan mutta jo Japani on ollut vaikea
muutamaa kirjailijaa ja elokuvaohjaajaa lukuun ottamatta. Afrikka on ollut
vieras maanosa.
Torjuvasta asenteesta tämä ei ole johtunut. Jotain on vaan jätettävä pois, kun kaikki ei mahdu mukaan.
Tänä
syksynä on tuuli kääntynyt.
Ensin
tuli Intia Arundhati Royn kirjojen mukana (Äärimmäisen onnen ministeriö /
Joutavuuksien jumala). Sitten kyytiin tuli kiinalaista lyriikkaa Pertti Niemisen
käännöksinä. Ja jotta oikein sekavaksi ja sattumanvaraisemmaksi harhailu
kävisi, nyt on eteeni tipahtanut afrikkalainen kansatiede.
Kaiken
kummallisuuden lisäksi täytyy myöntää, että kiinnostavaa on.
Aikomukseni
oli tänä syksynä lukea systemaattisesti läpi kotimaista ja pohjoismaista
vanhempaa lyriikkaa, jota perinnönjako haltuuni työnsi suuren kasan. Nyt se
kaikki on jäänyt odottamaan parempaa aikaa, kun isäntä onkin innostunut Saharan
eteläpuolisesta ajattelusta.
Mikähän
tämänkin tielleni toi? Sytykkeenä toimineen kirjan löysin sattumalta
vaasalaisesta divarista, kun kiireessä etsin luettavaa junamatkalle.
Alkukielestä ja kulttuurista ei ole hajuakaan, mutta samankaltaisesta ihmisten
jokapäiväisestä elämästä, arkiaskareista, peloista, unelmista ja toiveista nämä
viisaat ajatelmat kertovat kuin meillä kaikilla. Elinympäristö vain on aika
lailla toisenlainen kuin minulla täällä Töölöntorin reunalla. Arvot, ihanteet
ja odotukset hyvästä elämästä ovat kyllä yhtenevät.
Tässä
muutama näyte sananlaskuista:
"Kun toiselle annetaan, häntä suositaan; kun minulle annetaan, minä ansaitsen sen."
"Me olemme kuin torakat jotka nahistelevat kauhan ympärillä."
"Jos puu pudottaa lehtensä, älä sano että se on kuollut pystyyn."
"Ei tyhmyri ymmärrä, vaikka häntä huhmareessa survoisit."
"Lyhdyn sytyttäminen sokealle on öljyn tuhlaamista."
"Hiljaa kulkeva leijona on se, joka saa syödäkseen lihaa."