Otsikko
ei tietenkään viittaa minuun itseeni - minähän olen aina leppoisa, lempeä ja
hyväntuulinen. Otsikko viittaa alakerran naapuriini insinööri Tarmo Y:hyn.
Toista
viikkoa onnistuin Tarmoa välttelemään, mutta sitten hän tuli nurkan takaa
vastaan.
Tarmo
oli vihainen kuin - -. Ajatus jää
etsimään sopivaa vertausta. "- - kuin ampiainen" on kai vakiintunein,
mutta se ei sovi tähän, sillä ampiaisessa on kiukusta huolimatta jotain
sympaattista: kepeää, nopeaa ja tehokasta. Tarmossa ei ollut.
Pitää
jäädä miettimään ja odottamaan, jos myöhemmin keksisi osuvan vertauksen.
Mikä
sitten oli saanut Tarmon yrmyksi?
Hän
oli loppukesästä joutunut tekemisiin terveyskeskuslääkärin kanssa ja siitä
edelleen laboratorioon ja sairaalaan tutkimuksiin. Lopputulos oli ollut, että
lääkäri oli määrännyt Tarmolta pullot pois ja korkit kiinni.
Pysyvästi.
Lopullisesti.
Ei
ollut auttanut, vaikka Tarmo oli yrittänyt neuvotella lievennystä, että jos nyt
kuitenkin edes viikonloppuisin. Lääkäri oli tylysti uhannut, että huonosti käy.
Sain
saman tien kuulla Tarmon arvion kyseisen nuoren naislääkärin ammattitaidosta,
ulkonäöstä ja seksuaalisesta käyttäytymisestä. Arvio ei ollut suopea. Arvio
laajentui koko ammattikuntaan. Kaikki ovat täysiä hirviöitä, varsinkin naiset.
Ei auttanut, vaikka yritin toppuutella,
että onhan toki fiksuja, viisaita ja herttaisiakin, kyllä minä tiedän. Tarmo
vain julmisteli kokemastaan vääryydestä. Kaiken lisäksi tuollaista ylläpidetään
verovaroilla.
Täytyy
sanoa, että en hirveästi yllättynyt. Merkit ovat olleet näkyvissä jo pitkään,
kuten blogin vakilukijatkin ovat ehkä huomanneet. Tarmon asiat ovat olleet
kupposen kumollaan. Muutama vuosi sitten lähti emäntä ja osti lähtiäislahjaksi
ison valurautaisen paistinpannun. Vuosi sitten meni työpaikka.
Nyt
Tarmo ilmoitti, että voihan hän nyt lääkärin mieliksi pitää tipatonta tammikuuta vuodenvaihteeseen asti. Sitten kai tulee se "valinnanvapaus", ja
yksityiseltä puolelta löytyy kyllä inhimillisempiä lääkäreitä.