Tarmo,
Alex ja mä
1.
Tarmo
Ihan
viattomasti kysyin, miten menee. Mutta alakerrassa asuva Tarmo Y. oli pahalla päällä. Hyvä ettei lyönyt.
Kävihän
se illan mittaan selväksi, että ei hyvin mennyt. Ydinvoimainsinööri tunnusti saaneensa potkut.
"Kävi pieni moka."
En
tietenkään ruvennut tarkemmin kyselemään. Arvaan kyllä ilmankin. Mitä
ilmeisemmin samansorttinen moka, jonka seurauksena Tarmolta lähti rouvakin
lipettiin muutama vuosi sitten. Lähti ja osti Tarmolle lähtiäislahjaksi ison
valurautaisen paistinpannun, ettei nälkään kuole. Se moka haiskahti nytkin
hengityksessä.
Ehkä
syntynyt kriisi ei kuitenkaan ole kovin paha, sillä Tarmo on jo reilusti yli
eläkeiän.
2. Alex
Oli
tuhannen taalan paikka. Tai ehkä miljoonan euron. Tai ehkä miljardin euron.
Mutta Alex mokasi.
Tavoitteena
oli järjestää pimitysrekisteri harmaan talouden erityisosaajille. Projekti oli huolellisesti
suunniteltu, mutta lörppö Alex puhui pehmoisia. Meni hyvä projekti pilalle.
Tästä
kärsivät kaikki. Rahoja ei saada piiloon verottajalta. Suosikkipuolue jää
vaille palkitsemista. Vaalimenestys saattaa heikentyä.
3.
Mä
Tietysti
tuli taas vähän kiire, kun piti ehtiä teatteriin kello seitsemäksi. Pääsylippu
oli ostettu jo varhain keväällä ja päivämäärä kirjoitettu muistiin kalenteriin
punaisella kynällä, ettei unohtuisi.
Lippu
oli tallessa siinä eteisen piirongin pikkulaatikossa, missä kaikki liput aina
ovat odottamassa. Vilkaisin lippua, oliko paikka permannolla vai parvekkeella.
Permannolla oli, aika takana, laidassa. Jotain outoa siinä kuitenkin oli.
Kyllä,
lipussa luki "marraskuu". Nythän on joulukuu?
Kaamea
totuus alkoi nousta tajuntaan. Teatterilippu oli näytökseen joka oli tasan
viikko sitten. Olin keväällä kirjoittanut punakynällä kalenteriini merkinnän
teatteriin menosta. Tiistai oli kyllä oikea viikonpäivä mutta viikko väärä.