En ottanut
laskiaispullaa, vaikka niitä oli tarjottimella työpaikan ruokalassa. Join
kahvin ilman känttyä, mustana, ilman sokeria.
En ole viime
vuosina koskenut myöskään täytekakkuihin, torttuihin, munkkipossuihin,
viinereihin, tippaleipiin, kekseihin enkä minkään sortin karamelleihin.
Varmaankin
ihmettelette, miksi tällainen itsekuri. Varmaankin arvaatte. Aivan oikein,
juuri se.
Mutta nyt
yhtäkkiä alkoi mennä huonosti. Itsekuri petti.
Huushollini
on umpisekaisin. Käynnissä on keittiöremontti. Kaapit, tiskipöydät, lattiat,
sähköjohdot ja kaikki pannaan uusiksi. Keittiön tavarat ovat muuttolaatikoissa
muissa huoneissa. Hädin tuskin itse sekaan mahdun. Iskupora soi, kun
seinälaattoja irrotetaan.
Yritän pysyä
päiväsaikaan poissa pärinästä. Kuinka ollakaan, päädyin pakoreissullani
istumaan kahvila Ekbergiin Bulevardilla. Siellä lankesin viettelykseen.
Runebergintorttu.
Se on
ikiaikainen heikkouteni. Herkullinen se oli taas. Kun illalla kotiin
palatessani kiersin kaupan kautta, lankesin uudestaan. Ostin kotikärsimyksiä
lievittämään lisää runebergintorttuja.
Oli pahvipakkaus, oli muovipakkaus. Molemmissa kasi torttua. En osannut
päättää, kummat ovat parempia. Ostin molemmat. Hyviä olivat. Lohduttavat
hyvin sekasorron keskellä eläjää.
Mutta ei
siinä kaikki kärsimys. Iski kunnon räkätauti. Lisäoireena silmätulehdus. Piti
mennä lääkäriin. Ilmeinen poskiontelon tulehdus. Määrättiin antibioottikuuri.
Kaiken harmin päälle tuntuu vielä siltä kuin viisaudenhammas olisi tunkemassa
esiin.
Perinteinen
flunssanhoito-ohjelmani on ollut kuuma rommitoti hunajalla yhdistettynä
nostalgisen rockmusiikin kuunteluun. Aina se on tepsinyt, mutta nyt se ei käy.
Rommi pois ja viinimarjamehu tilalle, hunaja sopii. Ei minulla ole
viinimarjamehua, joten vesilinjalla mennään. Rockia ei kielletty.
Itsekuri on
pitänyt. Huusholli on edelleen kaaoksessa. Ei ole
herkkua tällainen.
Vettä alkaa jo tursuta korvista ulos. Voikohan sitä saada liikaa? Tietolähteenäni on vanhan kansakoulun opetustaulu, joka antaa viitteitä veden kohtuullisen käytön määrästä.