Tapahtui
kympin raitiovaunussa muutama päivä sitten sitten.
Nousin
kyytiin päätepysäkillä Tarkk´ampujankadulla Ullanlinnassa. Tarkoitus oli nousta
pois Töölön kisahallin pysäkillä. Satoi kaatamalla, poutasäällä olisin moisen
matkan kävellyt. Mutta matkalla sattui niin mielenkiintoinen asia, etten
malttanut nousta pois Töölössä vaan jatkoin matkaa aina toiselle päätepysäkille
asti Pikku-Huopalahteen.
Kirurgisen
sairaalan pysäkillä kyytiin nousi kaksi naista, ehkä neli-viisikymppisiä. He
istuivat edessäni olevalla penkille. Toinen otti heti tablukan esille ja
alkoi selata. Minä kun olen luonteeltani tällainen salaa olkapään yli
kurkistelija, en voinut vastustaa kiusausta katsella, mitä kuvaruudulle
ilmestyi.
Tunnistin,
että blogeja siinä selattiin ja luettiin, ensin luki yksi, sitten toinen, ja
sitten sanottiin keskusteltiin ennen kuin siirryttiin seuraavaan. Oli ruuhka-aika, vaunu eteni hitaasti.
Sokoksen pysäkin paikkeilla näytölle ilmestyi yllättävän tutun näköinen sivu.
Hemmetti, sehän on minun blogini! Se jossa on lasten piirtämiä kuvia
presidenteistä.
Ei
voi olla totta. Hetken ajattelin, että pitäisikö minun ilmoittautua tekijäksi.
Koputtaisin vain olkapäähän ja sanoisin, että minä olen tuon kirjoittanut.
Maltoin kuitenkin mieleni.
Ensin
luki toinen, sitten toinen. Sitten he kuiskivat jotakin ja vilkuilivat
Eduskuntatalon edessä seisovia ja istuvia patsaita. Toista nauratti. Harmitti
etten kuullut. Pilkkasivat varmaan minua. Hesperianpuiston paikkeilla
siirryttiin edelliseen kirjoitukseeni, siihen jonka kuvana on piirroskuva
miehestä nelilehtinen apila suussaan. Se luettiin nopeammin eikä se
naurattanut. Kisahallin pysäkki oli kuitenkin jo ohi. Katselin, luetaanko minun
aikaansaannoksiani enemmänkin, mutta ei. Siirryttiin vieraan näköisiin
sivuihin.
Tilkan
pysäkillä naiset jäivät pois. Minä jatkoin päätepysäkille ja palasin samalla
vaunulla Töölöön.
- -
-
Blogini
on hiljattain saavuttanut merkittävän rajan, kuten vieressä olevasta
lukijalaskurista näkyy. Sata tuhatta on paljon. Olen otettu.
Vauhti
oli pitkään sellainen, että lukijoita oli 100 - 150 niinä päivinä kun uusi
kirjoitus ilmestyi, muulloin suunnilleen 50 - 60. Kesän pitkän tauon aikana kävijämäärä laski
pariinkymmenen päivässä.
Suosituin
yksittäinen sivu on ollut pornografista ainesta tarjoava sivu, tämä . (VAROITUS! Ei suositella lukijoille, joiden
tuomitsemisvietti on ylikehittynyt.)
Mutta
tänä syksynä on tapahtunut kummallinen asia, jota en ymmärrä. Päivittäinen
lukijamäärä on moninkertaistunut. Päivässä on ollut jopa 400 lukijaa. Lisääntymisen kohteena ei kuitenkaan ole
ollut uusin kirjoitukseni vaan vanha, tämän vuoden toukokuun lopussa ilmestynyt
kirjoitus, tämä .
En
ymmärrä, mikä siinä kirjoituksessa vetää lukijoita. Siinä ei ole pornografiaa,
ei mitään erityistä. Silti se saa mittarin mukaa jopa satoja lukijoita
päivässä. Jossakin täytyy olla linkki siihen, sellainen linkki, joka
houkuttelee ihmisiä klikkaamaan ja vilkaisemaan, mitä sieltä löytyy. - Jostain
syystä käynnissä oleva laskuri Statcounter ei huomaa tätä vierailijajoukkoa
ollenkaan. Osaisiko joku lukijoista valaista, mistä tässä on kysymys?