[jatkuu]
Olen
hiukan hämmentynyt polttopuiden määrästä kesäkodissani. Valmiiksi pilkottuja
klapeja on liikaa. Iso liiteri on tupaten täynnä, pinoja olen joutunut
pystyttämään myös liiterin ja saunan ulkopuoliselle seinustalle. Keskimääräinen
kulutus on kaksi täysmittaista pinoa kesässä, toinen saunassa, toinen huvimajan
takassa. Lisäksi poltettavaksi tulee kaikki mahdollinen romupuu
juhannuskokossa.
Jos
keskimääräinen polttamisvauhti säilyy samana, minulla on valmiina pilkottuja
polttopuita arviolta yhdeksitoista vuodeksi. Se tarkoittaa, että voisin
lopettaa liiterityöt kokonaan ja palata asiaan vasta vuonna 2024.
En voi
lopettaa. Tontti on iso ja aina tulee kaadettavia puita. Nytkin yksi iso koivu
näyttää olevan kuolemassa pystyyn ja se täytyy kaataa. Siitä tulee taas ainakin
parin kuukauden saunapuut. Viime kesän jäljiltä läjässä pressun alla on vanhan
puretun ladon laudat ja hirret (kuva). Niitä pilkoin äskeisellä käynnilläni.
Siis taas pinomäärä lisääntyi.
Uusimpana
yllätyksenä metsän reunasta löytyi viitisen metriä pitkä katkennut kuusen
latva. Melkoinen on ollut myrskyn voima, joka on saanut paksun kuusen
katkeamaan. Katkoskohta näkyy taivasta vasten kuvan keskellä. En minä
pudonnutta latvaa voi maahan jättää, sillä juuri siitä kohdasta menee polku
metsään. Polttopuuksi sekin tulee, ja sitten minulla taitaa
olla varastoa jo
kahdeksitoista vuodeksi.
* * *
Lisäksi
tulevat kaikki lepät, haavat ja pajut, jotka kaadan vuosittain ojien laidoilta.
Polttopuiksi päätyvät kaikki suunnilleen ranteen paksuiset osat.
Luonto
tuottaa enemmän kuin ehdin kuluttaa. Pitäisiköhän rakentaa toinen liiteri? Tai
ryhtyä tuhopolttajaksi, joka polttaa pinoja vanhimmasta päästä aloittaen ihan
muuten vaan, ilman hyötytarkoitusta?
Tässä oli
neljä tuokiokuvaa ensikosketuksesta maalaiselämään pitkän kaupunkilaistalven
jälkeen. Totaalisia elämänpiirin muutoksia väitetään terapeuttisiksi.
[ei jatku
enää].