Katsoin
Yle-Teemalta aloitusjakson uudesta Iskelmä-Suomi-sarjasta. Oli koskettava. Tätä
sarjaa pitää ruveta seuraamaan.
Oli
jotenkin havahduttavaa huomata, että olen päässyt näkemään ja kuulemaan livenä
jokaista tässä jaksossa esiteltyä laulajatähteä: Tapio Rautavaara, Olavi Virta,
Irwin, Badding, Topi Sorsakoski, Kari Tapio ja Laila Kinnunen. Sama kokemus
taitaa olla aika monella ikäpolveni suomalaisella. Kollektiivista
suomalaismentaliteettia, yhtenäiskulttuurin viimeisiä ilmiöitä.
Oikeastaan
on outoa, että olen kaikki nämä artistit käynyt kuuntelemassa, sillä olin
nuorena rokkimiehiä. Muistan harmituksen, kun 60-luvun lopulla Suosikin
Top-100-listalla kaikkien Beatles-levyjen seassa aivan kärjen tuntumassa oli
Tapio Rautavaaran Häävalssi ja Tuopin jäljet. Se tuntui takapajuiselta.
Sittemmin mielipiteeni on muuttunut.
Ohjelmasarjan
ykkösjakson teemana oli artistien surullinen kohtalo. Selkosuomella sen nimi on
viina. Sekin on suomalaisen mentaliteetin perustarina. Kirjoitukseni nimi tulee
Laila Kinnusen koskettavasta laulusta, joka kertoi hienon artistin kohtalon jo
etukäteen.
Parhaiten
näistä seitsemästä artistista tulin tuntemaan Baddingin ja Sorsakosken, sillä
heidän esiintymisiään pääsin seuraamaan useita kertoja. Molemmat olivat
poikkeuksellisen ristiriitaisia ilmiöitä. Ulkoinen hahmo ja laulu olivat
ristiriidassa. Ääni tuli vääränlaisesta hahmosta. Ikään kuin olisi tapahtunut
jonkinlainen virhekytkentä.
Hahmo oli
luuserin hahmo - kaljakapakan pummin ulkomuoto. Mutta jumalainen ääni. Kaiken
tangon ja humpan yllä kuului kuitenkin häivähdys rock-vivahteita. Laulujen
sanat olivat kuin meidän kaikkien kollektiivisesta tajunnasta, sieluun ja
sydämeen kolahtavaa melankoliaa. Mukana oli myös epämääräinen aavistus
parodiaa. - Täyttä paradoksia.
* *
*
Paljon
samaa oli näyttelijä Matti Peltsi Pellonpäässä, Kaurismäen luottonäyttelijässä,
vaikka hän ei kummoinen laulaja ollutkaan. Karismaattinen näyttelijä jolla oli
karismaattiseksi näyttelijäksi poikkeuksellisen epätodennäköinen ulkonäkö.
Hänestä ei katsettaan saanut käännetyksi eikä puheelta voinut korviaan sulkea.
Ei pelkästään pummin ulkonäkö vaan pummi oikeastikin. Hänellä oli tapana istua
ravintola Elitessä, joka sijaitsee aivan Töölöntorin lähellä. Siellä on hänellä
kantapöytä, sama kuin Tauno Palolla. Toivottavasti näille hienoille mutta
heikoille iskelmäartisteille pystytetään johonkin kapakan tai kuppilan nurkkaan
myös muistolaatta. Näköispatsaiksi heistä ei ole. - Kuvassa Peltsi saapuu
Eliteen takki liehuen.