Yövieras

 

Tuli yövieras.   

Oikein viehättävä. Vanhastaan pikkuisen tuttu. Tuntuu viihtyvän. Makaa tätä kirjoittaessani selällään viereisellä sohvalla. Ei käy kalliiksi, sillä hän toi kaikenlaista tullessaan.  

Nimi on Justiina. Aika tumma. Ei ihan nuori mutta silti notkea. Tykkää kun silittelen ja rapsuttelen.  Katsoimme tässä juuri Risto Jarvan futuristisen elokuvan Ruusujen aika.

*   *   *     

Justiina on sihteerini neiti B:n kissa. Neiti lähti risteilylle. Justiinan mukaan laitettiin laukun täydeltä Shebaa, kissanhiekkaa ja potta. Kyllä näillä pärjätään.  

Tunnelman täydentäjäksi kissalyriikkaa (Kirsi Kunnas)  

 

KISSAMAINEN METKU  

Kissa venyy ovesta

kuin pölynimurin letku

ja mielessä sillä on kissamainen metku:  

se vilusta vitisee ja kylmästä kitisee

ja tahtoo kuulla voi-voi-voivotukset

ja tervetuloa-taas-kotiin-toivotukset  

ja olla hetken sylityksin

ennen kuin on se taas omillaan yksin.  

- - - - - -    

HYRINÄÄ   

Vanha laiska kissaraiska

oikoisenaan

loikoillen

miettii unirunoa,

alkaa sitä punoa

sen jalkoja oikoillen

ja hyrisee niin pitkään

että ennätysten kirjaan

pääsee ennen pitkää -   

Ellei ole ahkerana

eikä löydy unisana

se voi jäädä laiskalle.

- Se sopii kissaraiskalle.

 

Älyttömästä älylliseen

 

Kännykkäni on ruvennut röpöttämään. Se taitaa olla aikeissa yksipuolisesti irtisanoa bilateraalisen ystävyys-  ja yhteistyösopimuksen kanssani, sillä se ei suostu toimittamaan perille tekstiviestejä. Ne jäävät seisomaan Lähtevät-kansioon.  

Tai sitten se lukee viestit ja huomaa, että ne eivät ole ollenkaan tärkeitä, ja päättää, ettei sellaisia kannata mihinkään toimittaa. Siinä se saattaa olla aivan oikeassa.   

Heikkoja nämä nykyvehkeet. Ennen elektroniikka kesti ainakin kymmenen vuotta. Tämä on palvellut paljon vähemmän. Reklamointi ei taida kannattaa. Kuluttaja-asiamiehelle ei varmaankaan kannata valittaa. Pitäisi kai marssia kauppaan ja hankkia uusi.  

Olen kännyköiden kanssa aika ristiriitainen. Myönnän hyödyt mutta on niistä haittaakin. Työni vuoksi minun on antauduttava olemaan tavoitettavissa yksityisellä ajallanikin, mutta aina se kiukuttaa kun kutsu käy.    

Valistunut lukija huomannee kuvasta, että en ole aivan ajan tasalla kännykkämuodissa. Sihteerini on valistanut minua asiassa ja esitellyt nykyvirtauksia. En ole toistaiseksi tarttunut vihjeisiin, sillä olen hyvin pärjännyt vanhalla vehkeellä.  

Helsingin Sanomissa esiteltiin tänään sivun verran kaikenlaisia sovelluksia, joita toimittajat ovat älypuhelimissaan havainneet hyödyllisiksi. Luin jutun tarkasti ja mietin, olisivatko ne hyödyllisiä minullekin. Älypuhelimeen tässä on joka tapauksessa siirryttävä. Älyttömiä puhelimia ei taida enää olla tarjolla.  

Saattaisi siinä muutamia hyödyllisiä olla. Dokumenttiskanneri, mobiilitelevisio, camera+, sanelukone, pilvipalvelu, flipboard, filterstorm... Kyllä tuollaisiin tuntee syttyvänsä. Sen sijaan jatkuvaa uutisvirtaa en kaipaa. Minulle riittää Ylen iltauutiset.   

Kaupunkikarttojakaan en kaipaa. Suomen kaupungeissa löydän kyllä tarvitsemani. Ulkomaiden kaupungeissa eksyminen on hyödyllistä - usein suorastaan nautittavaa.   

Valpas sihteerini suositteli minulle Samsungia. Kollegani suositteli Applea. Saatan olla kansallisromantikko, mutta minussa kytee aatos, että odottelen muutaman viikon, kunnes uusi Nokia saapuu, ja siirryn vasta sitten kännykänkin osalta nykyaikaan

 

Hakaniemen rantaan

 

Vaikka on syksy, kuljin silti Hakaniemen rantaan. Sana "kuljin" on nyt hieman harhaanjohtava, sillä sen mielikuva viittaa kävelyyn. En tällä kerralla kävellyt vaan ajoin raitiovaunulla. En edes ajanut lyhintä reittiä vaan Kaivopuiston kautta. Kolmonen kun kiertää kahdeksikon muotoista reittiä.  

Lähtiessäni ajattelin mennä Eteläsataman kauppatorille, mutta sen kohdalle päästyäni tulin toisiin ajatuksiin. Kauppatori ei ole entisensä. Siitä on tullut turistirihkaman myyntipaikka. Kauppahallikaan ei ole parhaassa mallissaan.   

Niinpä päätin olla nousematta pois raitiovaunusta. Sama vaunu vie minut paremman torin ja hallin luokse ja samalla saan katsella ikkunasta kaupunkia. Ajetaan läpi Töölön ja Kallion.  

Onneksi on Hakaniemen tori ja halli. Ne ovat entisellään - sellaisia kuin torien ja hallien kuuluu olla. Niissä ei mennä bisnes edellä. Lisäksi vieressä Hämeentiellä on etnisten herkkukauppojen keskittymä.  

Ostin savukalaa, maalaislimpun, kahta sorttia juustoa ja etiopialaista kahvia, joka jauhettiin presso-pannuun sopivaksi. Yläkerrasta ostin postikortteja ja istuin kahvilassa. Torilta ostin vihanneksia.  

*   *   *     

Keväällä muistan lukeneeni, että Hakaniemen rantaan rakennetaan sauna, josta pääsee mereen uimaan. Piti oikein kiertää rannan kautta katsomaan, onko rakennettu. Ei ollut.  

Ranta on ikävä paikka, siinä ei ole mitään toimintaa. Hyvä sijainti on jätetty hyödyntämättä. Opetushallituksen talo valittiin takavuosina Helsingin rumimmaksi rakennukseksi. Sitten sille tehtiin remontti, jossa julkisivua yritettiin kaunistaa. Onnistuiko - en kovasti kehuisi (kuva). Rannassa sijaitseva neuvostoliittolainen patsaskaan ei ole mikään kaunistus (kuva). Kuvat suurentuvat klikkaamalla.  

Paras Hakaniemen rantaan liittyvistä asioista taitaa olla Tavaramarkkinat-yhtyeen laulu. Mutta sekään ei nyt ole ollenkaan kohdallaan, sillä siinä on kevät ja salmiakkia. Minulla ei ole kuin Sisu-aski takintaskussa, enkä tarjoa siitä kenellekään.