Muisteltiin
porukalla jääkiekko-otteluita, kun nyt on olympialaiset. Tai siis muut
muistelivat, minä en. Minä vain kuuntelin ja yritin olla huomaamaton.
Syrjään
vetäytyminen ei tietenkään johtunut vaatimattomasta luonteestani, sillä
sellaista ei ole. Se johtui siitä noloudesta, että minä en muista yhtään
jääkiekko-ottelua. Olen toki aina joskus katsonut televisiosta ottelun, jos se
on etukäteen saanut niin suuren huomion, että olen noteerannut sen katsomisen
arvoiseksi yleissivistyksen kannalta. Yleensä ne ovat olleet finaaleja jossakin
suurkisassa.
En
vain ole onnistunut ihmeemmin innostumaan. Lopputulos on ollut jokseenkin
yhdentekevä. Maalien tekijöiden nimet eivät ole jääneet muistiin.
Yhden
maalin kyllä muistan, visuaalisesti. Se oli se, kun joku teki ilmaveivin. Se
oli kettumaisen viekas temppu. Sellaisista aina innostun, jopa urheilussa.
Poikaporukassa
puhe kääntyy aina jossain vaiheessa urheiluun. Taannoisessa luokkakokouksessa
Jyväskylässä kaverit alkoivat muistella kouluvuosien peleissä tehtyjä maaleja.
Hyvin tuntuivat muistissa säilyneen, niin omat kuin vastustajienkin.
Meitä
oli kuitenkin muutama, jotka eivät muistaneet, minä yhtenä heistä. Se johtui
siitä, että minä en ole elämässäni ehnyt yhtään maalia, en jääkiekossa, en
jalkapallossa enkä missään muussakaan. Sama pätee myös koripalloon ja
pesäpalloon, vaikka niissä ei käytetäkään nimitystä maali.
Joskus
jossain piirissä tämä puute tuli puheeksi. Oli siinä joku toinenkin
kohtalotoveri. Touhu ei vaan luonnistunut, taito puuttui ja sen myötä
motivaatio.
Siinä
mietittiin myös, mitä maalien puute tekee itsetunnolle. Luhistuuko siinä nuori
mies aivan reppanaksi?
Väitin
- ja väitän edelleen - että itsetunto sellaisesta vain vahvistuu.
Tekemättä
jääneet maalit eivät ole haitanneet himpun vertaa. Muutamat korvaavat taidot
ovat tuottaneet onnistumisia kaikessa, missä nuoret miehet yleensä onnistumisia
himoitsevat. Asialla voisi suorastaan rehvastella, ellei siinä maistuisi hieman
ylimielisen elitistinen asenne.
Voisikohan
muuten sitä nimittää maalin tekemiseksi, kun pajatsossa saa kolikon osumaan
oikeaan porttiin? Jos voi, niin siinä on peli, jossa lukiovuosina tein aika
paljon maaleja.
Toinen peli, jossa menestyin aikoinaan, oli se merkillinen
tulitikkupeli, jonka malli on nähtävissä elokuvassa Viime vuonna Marienbadissa (Alain Resnais 1962). Maaleja siinä ei
kylläkään tehty, ehkä juuri siksi se olikin niin kiehtova peli.
x x
x
Blogin
kirjoittaminen on viime aikoina ollut heitteillä muiden kirjoitustöiden vuoksi.
Ja on tässä ollut motivaation puutettakin kahdeksan vuoden väsyttämänä.
Kuten
tammikuun alussa kirjoitin, olen kokeilemassa toisentyyppistä blogia.
Suppeampaa, ketterämpää, vähemmän rousseaumaista. En ole vielä ollenkaan varma
yrityksen onnistumisesta, mutta olen nyt saanut tehdyksi vähän toistakymmentä
kokeilupostausta. Lukijoita en ole vielä päästänyt mukaan vaan olen esiintynyt
tyhjälle katsomolle. Jos nyt jotakuta kiinnostaa vilkaista, niin täältä se
löytyy. Saa kommentoidakin, jos jotain tuntemuksia herää.
