Maku ratkaisee

Hufvudstadsbladet kirjoitti tänään Mat & vin -palstallaan aiheesta, joka miellyttää Dessua. Toimittaja oli käynyt tutustumassa ruokapiirin toimintaan Herttoniemessä.

Käsite ”ruokapiiri” tarkoittaa joukkoa ihmisiä, joka ostaa ruoanlaiton raaka-aineensa yhteistilauksena joltakin lähiseudun viljelijältä. Sen tilaamisessa ja jakelussa tarvitaan talkoomeininkiä, ja sitä tuntuu nykyaikanakin löytyvän. Suosituimpia tuotteita ovat juurekset, marjat ja viljatuotteet sekä monenlaiset lihavalmisteet. Useat tuottajat välittävät myös ulkomaisia luomutuotteita, yleisimmin hedelmiä.

Luomuruokaa käyttävät ruokapiirit ovat reaktio suurten kauppaketjujen teollisia valmisteita vastaan. Dessun mielestä syytä onkin protestoida. Dessu on syvästi ärtynyt kauppaketjujen myymälöiden tasoon. Töölöntorin liepeillä ei ole jäljellä ainoatakaan tasokasta ruokamyymälää sen jälkeen kun Nybergin Herkku lopetti. Aikoinaan täällä oli kauppahallikin, Tunturikadulla, siinä mihin sitten tuli Q-teatteri. Mutta se on mennyttä aikaa. Nykyisistä Alepoista ja K-marketeista ei saa edes kunnollista leipää. Kaikki on jättiläisleipomoiden mautonta bulkkitavaraa muovipussissa.

Pienessä putiikissa olisi miellyttävämpi asioida. Tässäkin - kuten nykyisin kaikessa - on bisnesajattelu ajanut laaduntavoittelun ohi. Manner-Euroopan suurissa kaupungeissa näkee vielä jostakin kumman syystä pikkuputiikkeja. Ruokakulttuuri kukoistaa vielä.

Dessua ihmetyttää, miksi helsinkiläiset ruokakaupat häviävät laadussa maaseudun pikkupaikkakuntien marketeillekin. Leipä-, liha- ja kalatiskejä ei täällä ole kuin Kauppahalleissa. Tavallisissa myymälöissä kaikki on pakattu muoviin. Kesäasuntoni lähiseudun myymälät ovat laadukkaampia, niissä bulkkituotteiden rinnalla on usein pientuottajien laatutavaraa. Jokapäiväinen rievämme - olisipa sitä Helsingissäkin.

Pitäisi ajaa esikaupunkien markettiin, niissä saattaa olla tuorettakin tavaraa. Dessu innostuu silloin tällöin nousemaan viereisen ununu-talon edustan pysäkiltä bussiin ja ajamaan Kannelmäen markettiin. Bussi 41 vie melkeinpä ovelta ovelle. Siellä on jopa tuoretta kalaa. Mutta markettiin tai muuhun ostoshelvettiin meno tökkii sielua, ihan periaatteen vuoksi. On siinä ekologinenkin näkökulma. Tomaatteja Espanjasta, lampaanlihaa Uudesta Seelannista.. Olen näissä asioissa vastarintamiehiä. Siksi tavallisimmin ostan Alepasta paketin Reissumies-ruisleipää enkä juuri muuta. Sillä pärjää.

Dessu voi vain harmitella, ettei hän itse varmaankaan koskaan voi osallistua minkäänlaiseen ruokapiiriin, ellei sitten eläkkeellä. Dessu menisi mielellään mukaan, mutta esteenä on se, että hän syö ruokansa jokseenkin säännöllisesti työpaikan ruokalassa ja liikkeellä ollessaan ravintoloissa.

Jos olosuhteet olisivat toisenlaiset, Dessu voisi olla kasvissyöjä. Opiskeluvuosina kollektiivissa asuessaan hän aika pitkälle olikin. Sen kokemuksen perusteella tiedän, miltä tomaatin pitäisi oikeasti maistua, kun se kasvatetaan luonnonmukaisesti. Mutta marketeista ei sellaista saa. Längelmävedellä kesäisin kasvatan mausteyrttejä kotitarpeiksi ja ystäville tuliaisiksi. Enkä tumpelo ole kokkinakaan. 

Onkohan tämäkin sitä kuuluisaa muistin likiarvoisuutta, kun tuntuu että ennen oli laadun tajua ruoassakin? Kokonaan eri asia tietysti on, kuka pystyi sitä laatua itselleen ja perheelleen ostamaan.

LIKAINEN PELI PALJASTUI

Dessutom luki lehdestä, että kaksi suurinta kauppaketjua ja monet isot ruokatuottajat ovat mukana vehkeilemässä uusia ydinvoimaloita Suomeen.

Sepä perhanaa.

Dessutom on asioinut pääasiassa vihreän bonuskortin kauppaketjussa. Firma on markkinoinut itseään vastuullisena ja elintarvikkeiden eettistä taustaa arvostavana.

Putiikissa onkin ollut tarjolla reilun kaupan tuotteita ja jossain määrin lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Lisäksi konserni on kouluttanut ja rekrytoinut huomattavan paljon maahanmuuttajia. Tällaista Dessutom on arvostanut.

Toisaalta olo on ollut nolo siitä, että on tullut juututuksi bonuskortin vetämänä tällaiseen jättiläiseen. Se on pois pieniltä kauppayrittäjiltä, joita sentään Töölössäkin on muutama tallella, ja ilmeisen huonosti niillä menee. Aivan erityisen kohtalokas vaikutus suurilla ketjuilla on ollut maaseudulla, jossa kirkonkylän marketit ovat tappaneet kyläkaupat. Näin Dessutomin kesäkodin lähistölläkin.

Ydinvoimauutinen oli pläjäytys vasten kasvoja. Nyt sitoutuminen täytyy miettiä uusiksi. Sellaiseen omantunnon ohitusleikkaukseen Dessutom ei suostu, että tukisi euroillaan kiertokautta ydinvoiman lisärakentamista.

Dessutom ei luota pätkän vertaa insinöörien tyrkkyvakaumuksiin turvallisuudesta. Taustalla piileskelee maksettujen lobbareiden brändätty peli kulutuksen maksimoimiseksi. Siinä kaikkinainen mittasuhteiden taju on vaipumassa ehdottaman oikeassa olemisen suohon.

Nyt tarvitaan kansalaisliike, joka nostaa metelin.