Suomi on jälleen maailman onnellisin maa. Se on helppo uskoa – katsokaapa ympärillenne, sen huomaa heti. Yhtä hymyä täynnä koko valtakunta.
Silti kiinnostaisi tietää, miten asia on tutkittu. Keneltä on kysytty, miten kysymykset on asetettu?
Luin, että ympäristön kauneus on yksi osa. Se on helppo uskoa. Yhteiskunnan toimivuus on toinen. Onkohan näin enää kauan. Katsokaapa tarmokkaita toimia vaikkapa terveydenhuollon ja kulttuurin alas ajamiseksi säästöjen tekosyyllä. Entä korruption vähäisyys? Eikös juuri nyt ole korkean tason poliittinen virkanimitys tekeillä heikoimman hakijan palkitsemiseksi tehdyistä palveluista.
Eivät taida entiset perustelut enää pitkään riittää ykkössijan pitämiseksi Suomessa. Yhteiskunta ei ykkössijaa enää ansaitse. Yksilötason sisäinen tyytyväisyys on siten eri asia. Suomen kansa on sinnikäs sietämään.
2 kommenttia:
No, no! Eipäs olla noin kielteisiä maailman hyväosaisimmassa maassa! ”Onnellisuus” on väärä ilmaus tässä yhteydessä.
Yksi Suomen hyvän sijoituksen syistä on juuri se, että täällä saa olla vapaasti eri mieltä kuin ”virallinen totuus”. Häkki ei heilahda ja parvekkeella voi oleskella turvallisesti. Purnaus on kansalaisoikeus! S. (”Onnellisuus” voitaisiin hyvin korvata esim. hyvinvoinnilla tms.)
Lähetä kommentti