”Minkä neuvon antaisit 20-vuotiaalle itsellesi?”
Tämä kysymys on esitetty usein HS:n syntymäpäivähaastatteluissa ihmisille, jotka ovat aikapäiviä sitten ohittaneet tuon iän. Kaikenlaisia ohjeita, rohkaisuja ja yllytyksiä on saatu lukea. Yleisvaikutelmaksi on jäänyt, että jonkin asian tekemättä jättäminen jäi harmittamaan.
Olen tehnyt saman kysymyksen itselleni. ”Minkä neuvon antaisin… ” Ensimmäinen mieleen tullut vastaus on, että en antaisi mitään neuvoa. En kuitenkaan olisi kaksikymppisenä noudattanut neuvoja, sillä olin siinä iässä mies viisaimmillani.
Jos jotain olisi kuitenkin pitänyt neuvoa, niin olisin sanonut: ”Mene metsään.”
Aikuisen ikäni kestoharmi on ollut, etten nuorena ollenkaan innostunut luonnon ilmiöistä. Opastajia olisi kyllä löytynyt.
Ainoan luontovaellukseni tein sivarina 1976, kun olin koulukodin tyttöjen valvojana puolikkaalla Karhunkierroksella. Oli vähän noloa, kun en saanut edes nuotiota syttymään. Polkuja pitkin siellä mentiin, ei umpimetsässä. Polkua pitkin olen myös vaeltanut Ruoveden Helvetinkolulle. Siellä oli onneksi kioski.
En ole kerännyt marjoja (paitsi lapsena liian kanssa), en tunne sieniä, joten en uskalla kerätä. Kesäkodin viinimarjatkin jätin suosiolla räkättirastaille.
Koulussa sentään opin herbaarion kasvien nimet, myös latinaksi. Aika hyvin muistan vieläkin. Kesäkotiaikoina asensin linnuille pönttöjä ja hyönteisille hotellin. Yrttejä viljelin kasvimaassa. Rantapoluilla kuljin öisin kuuntelemassa linnunlaulua.
Mutta metsään en monta askelta mennyt. Sinne neuvoisin kaksikymppistä itseäni menemään. Tuntuu, että jotain olennaista on tämän myötä jäänyt puuttumaan. Nyt on myöhäistä.
Tällaisia aatteita nousi mieleen kun katsoin Virpi Suutarin ohjaaman hienon dokumentin Havumetsän lapset. Jos nyt olisin kaksikymppinen, voisin hyvin kuvitella haluavani osallistua juuri sellaiseen toimintaan. Sopi hyvin katsottavaksi juuri Runebergin päivänä. ”Ej sänks en dal, ej sköljs en strand / Mer älskad än vår bygd i nord / Än våra fäders jord / - - / För oss med moar, fjäll och skär / Ett guldland dock det är.”
Ylen luonto-ohjelmat ovat varsinainen aarreaitta. Niitä olisi nyt syytä kiireesti kahlata Arenasta läpi, kun vielä voi ennen näköpiirissä olevaa Ylen lakkauttamista. Sen jälkeen Twitterissä ja TikTokissa tarjonta lienee suppeampaa.
4 kommenttia:
dessu, jos asiat olisivat menneet toisin, sinusta olisi ehkä tullut monimuotoisissa metsissä samoilija. onneksi luontokokemuksen ei kuitenkaan tarvitse olla mikään ihmiskoskematon aarnimetsä, lähimetsä tässä ja nyt on jo riittävä mysteeri. jos minun pitäisi valita metsälammen tyyni vedenkalvo vai kantakaupungin kuravesi raitiovaunun kiskon kourussa, valitsisin molemmat. sitäkin mieltä olen, että sinun harrastamasi joutoretket kantakaupungissa ovat isoja ja tärkeitä juttuja.
meri
Niin, kyllä kaupunkikierrokset ovat onnen tunteen täyttäneet. Tunne, että tästä pidän, tämän osaan ja tästä löydän olemisen tyydytyksen.
Silti en voinut olla näkemättä sitä toisenlaista (?) onnentunnetta, joka hehkui nuorten kavereiden olemuksesta, kun he rinkkoineen ja punaisine poskineen palasivat uupuneina erämaavaelluksiltaan. Tuli tunne, että jotain olennaista minulta jäi puuttumaan.
dessu, ymmärrän erämaavaelluksen kaipuun. minäkin ihastuin havumetsän lasten intensiiviseen metsäelämään. jos sinä nyt pistäisit ylös paperille asioita, joita haluaisit vielä tehdä tai paikkoja, joissa haluaisit vielä käydä, mitä ne olisivat? ehtisitkö vielä ruksia jonkun metsäkokemuksen?
meri
Vahvasti luulen, ettei tuollaiseen listaan tulisi yhtään sellaista paikkaa, jossa en ole koskaan käynyt. Äkkimiettimällä tuntuu, ettei kaipuuta ole mihinkään vieraaseen.
Tuttuihin paikkoihin on kyllä uusintakaipuuta. Tukholmaan, kuten aina, Amsterdamiin, Berliiniin. Mutta ei metsään. Siihen on fyysinenkin epäluulo. Sileätä tietä kuljen kyllä kohtalaisen hyvin mutta lonkka ja alaselkä vaivaa sen verran, että rämpiminen taitaa olla liian vaikeaa. Ja jos siihen yhdistyisi vaivalloisia oloja, kuten telttayöpymisiä ja taakan kantamista, niin täytyy hyväksyä ajatus, että minun osaltani sellainen on lopullisesti ohi.
Lähetä kommentti