Oodi-kirjasto on ripustanut seinälle palautettujen kirjojen välistä löytyneitä ”kirjanmerkkejä”. Kaikenlaista on löytynyt, ja paljon, sillä Oodi on iso kirjasto.
(HS / Kalle Koponen 21.02.25)On postikortteja, valokuvia, paperinpalasia, henkilökortteja, seteleitä, meetvurstinviipaleita, röntgenkuvia, partahöylän teriä, huumeneuloja jne. Kaikki ei tietenkään päädy seinälle vaan roskakoriin tai poliisille.
Jäin miettimään, olisiko minulta voinut jotain unohtua kirjojen väliin. Oodi on jonkin verran käyttämäni kirjasto, tosin Töölön kirjasto enemmän.
Tuskinpa olen unohtanut, sillä minulla on käytössä vain yksi kirjanmerkki. Se on ollut käytössä jo 34 vuotta. Se on tyttäreni (4 v) tekemä isänpäivälahja vuodelta 1990. Päiväkodissa olivat askarrelleet. Se on toiselta puolelta musta, toiselta ruskea, siinä lukee ”Isälle” ja toisella puolella antajan nimi ja vuosiluku. Toiseen päätyyn on leikattu hapsuja. Materiaali on vähän kuin nahkaa, mutta tuskinpa kuitenkaan.
Tämä kirjanmerkki on aina käytössä. Koska minulla on aina lukeilla monta kirjaa, muissa on merkkinä keltainen posti it –lappu. Näin siitä huolimatta, että työpöydän laatikossa olisi iso nippu oikeita kirjanmerkkejä.
Ne eivät siis ole päässeet arvoaan vastaaviin tehtäviin vaan lojuvat unohdettuina laatikossa. Olen niitä joskus keräillyt kuin postimerkkejä tai tulitikkuetikettejä. Kaivan nipun esiin. Aika mielenkiintoisiakin merkkejä on mukana. Onkohan tällaisten julkaiseminen enää tarpeellista, kun nyt gutenbergiläisen aikakauden loppukouristuksissa kuulemma lukijoitakaan ei enää ole jäljellä enempää kuin minä ja muutama muu.
Valokuvaan merkkejäni ja julkaisen tässä. Ehkä joskus valoisammassa tulevaisuudessa tutkijat ihmeissään yrittävät selvittää, mihin kummaan tällaisiakin tarvittiin.
4 kommenttia:
Hienoa, että on tallella tuo kirjanmerkeistä tärkein. Ehkä nappaan idean ja katson, millasiia kirjanmerkkejä minulta löytyy. Ei niitä ihan noin paljon taida olla.
olen käyttänyt kirjanmerkkinä mm. kuivattua kurjenkelloa, irtonaista virsikirjan lehteä, imupaperia, opintolainan maksukuittia, kanervan oksaa, linnunsulkaa ja jäätelötikkua. liian paksuissa kirjanmerkeissä on luonnollisesti se vaara, että ne rikkovat kirjan sidoksen.
minulla on myös hesarista repäisty kuolinilmoitus; viime aikoina se on viihtynyt george eliotin middlemarchin välissä. kirjanmerkistä päätellen en ole ehtinut lukemisessa kovin pitkälle.
ps. näyttelijä ismo kalliolla on laulu, joka liittyy kirjanmerkkeihin: "mimmi lukee dekkaria sängyssä, sängyssä, sängyssä. himmennetty taskulamppu vierellä, leipäveitsi kirjanmerkkinä".
Aino
Jos tallessa on tällaisia aarteita, ne varmaankin kannattaa säilyttää. Ja kuvata myös. Katoavaa kulttuurihistoriaa, luulen.
meri
Äitini jäämistöstä löysin pienikokoisen kirjan, jonka välissä oli nelilehtinen apila. Kirjan nimi oli "Ystävyys ja elämän ilo". Se oli kokoelma kaipausta ja ja lohdutusta pohtivia runoja.
Kirjojen välistä voi löytyä hyvin yllättäviä asioita. Muutamasta olen täällä kirjoittanut, esim. 8. maaliskuuta 2017 ja 15. joulukuuta 2015 (pahoittelen, ettei tekniikka mahdollista klikkauslinkin laittamista tähän).
Lähetä kommentti