Menin vaatekauppaan. Ostin mustat farkut. Sellaiset kuin aina ennenkin. Yhtä numeroa isommat kuin entiset.
Se ei ollut impulssiostos. Olin suunnitellut tätä pitkään, mutta sitten tulivat corona-epidemiat ja muut harmit ja homma siirtyi. Vanhatkin kelpasivat, joten ei paniikkia.
Mutta nyt tuli impulssimieliala. Sen vimmauttamana ositin myös Marimekon Jokapoika-paidan, mustavalkoraitaisen. Sellaisen kuin aina ennenkin. Samaa kokoa, sillä niitä ei ole suurempia On minulla kyllä kaapissa niitä muunkin värisiä.
Impulssin vimmassa ostin vielä sukat, kolmen pakkauksen, kaikki hieman erivärisiä.
Näin arvaamatonta käytöstä minulle ei satu usein, varmaan on kymmeniä vuosia edellisestä. En osaa selittää, mikä heikko hetki nyt iski.
Tällaisen päälle ei auta muu kuin lukea ja kuunnella tuttu runo. Tämän runon halusin kuulla:
P. Mustapää Balladi uusista vaatteista. Linkki Kaj Chydeniuksen hienoon sävellykseen TÄÄLLÄ..
Samalla reissulla kävin äänestämässä. Ehdokkaan valinta ei tuottanut vaikeuksia. Äänestin samaa ehdokasta kuin ennenkin.
11 kommenttia:
Minulta vähän housut paloivat, kun tohon kanssa toilailin. Olen minä silti niitä pitänyt, kun ei ole kovin iso reikä eikä ratekisella paikalla. Vaimo on uhkaillut paikata niitä vanhoilla kalsareilla.
Kiva kuulla että olet jaksanut äänestää. Nyt kerrankin äänestetään samaa henkilöä, saa Stubb ainakin kaksi ääntä.
No, pitihän se kuunnella. Hieno laulu!
Äänestetty on. Kympin suoritus!
Onnea uusista kledjuista!
Marita
K-k
Sanalliset laskutehtävät ovat vaikeita. Yhteenlaskusakin voi tulla virheitä, jos tulee tulkintavirhe tehtävän asetuksissa. "Äänestin niin kuin ennenkin" tarkoittaa, että olen äänestänyt samaa henkilöä ennenkin presidentinvaaleissa. Siitä ehkä voi päätellä, kuka tämä henkilö on.
Marita
YouTubesta löytyy runon nimellä useammankin artistin esityksiä. Niissä on isoja eroja. Kannattaa kuunnella kaikki.
Kiitos toivotuksista.
Niin tuttua! Ystäväni (putiikin omistaja) tarjotteli minulle muotivaatteita ja kysyi, enkö halua uudistua. En! minä parahdin. - Nopeasti muuttuvassa maailmassa yritän säilyttää edes sen vähän, johon voin vaikuttaa. - No, uudenlaisia sukkia voisin hankkia. S.
S.
Yhdessä pukeutumisjutussa suostuin uudistumaan muutama vuosi sitten. Ostin "Reinot". Pitkään epäröin, että ne ovat junttisetämäiset, mutta sitten nöyrryin, kun kuvasta huomasin, että Juicellakin oli. Hoksasin, että niissähän on ironiaa samalla tavalla kuin vanhassa Hankkijan lippalakissani ja traktorikuvallisessa t-paidassani. Ne olivat vakikäytössä kesäisin maalla.
Reinojen käyttö on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Otan ne käyttöön, kun tulee vieraita. Ne ovat aika epämukavat verrattuna huopatossuihin tai villasukkiin.
KOM-teatterin 50-vuotisjuhlakonsertissa se soi upeasti. Koko konsertti löytyy Yle Areenasta.
Marita
Marita
Se oli upea konsertti, olin paikalla. Minulla on YLEn tallennus konsertista dvd-levyllä.
Glerupsin huopatossut on vielä paremmat kuin villasukat. Niissä on vasikannahkapohja ( sorry, nahkaa!), eivätkä ole tippaakaan liukkaat. Helppo myös sujauttaa jalkaan. Jotenkin mukavammat kuin Lahtiset kumipohjineen. Toki Lahtisilla voi kirmata myös ulkona. Reinot on kauhistus!
Marita
Minä jumituin tuohon P. Mustapään runoon. Koska mahtoivat instruktiivit ("karuin katsein") hiipua pois suomalaisesta lyriikasta? Modernismin myötä? Vai olenko ihan väärässä ja niitä on salaa vieläkin? Huomaan, että niihin sitoutuu minun mielessäni tiettyä tunneainesta. Eräänlaista jylhää murhetta.
Vaikeasti samastuttava on runon renkipojan sielunelämä. Ensin hän tempaa tyttöparvesta parhaan lämpimikseen ja hylkää, kun ihanapovinen heili saapuu. Ja kun heili onkin antanut toiselle rakkautta (tms.), renkipoika lähtee karuin katsein pois. Vissiin tuli pojalla vääränlainen piikkopaita valittua, kun noin kehnosti kävi. Olisi jäänyt tanssaamaan.
Noin muuten olen sitä mieltä, että eihän vaate- ja aatetyyliä voi vaihtaa - tai putoaa perusta koko olemassaololta. Täällä seuduin ainakin. Jos käyttää aina hametta ja kerran sitten pukee housut, alkaa kävelläkin toisin. Toiminee päinvastaiseekin suuntaan.
Marita
Minulle ihan tuntemattomaksi ovat nuo Glerupsit jääneet. Katsoin netistä, minkä näköiset ja mistä niitä saa. Nimi muistiin.
Teepussi
Pistitpä koukuttavan idean. Koko illan olen skannannut runoja muististani, löytyykö instruktiivia.
Eihän sitä paljon ole yleiskielessäkään, saati lyriikassa. Taidat olla oikeassa tuossa hiipumisessa. Sieltä vanhemmasta joskus löytyy, mm. Uuno Kailas ("Paljain jaloin tieni aloin") ja Lauri Viita ("missä nyt Eemeli tullen ja mennen") ja V.A. Koskenniemi ("sieluni silmin ma nään sen näyn").
Uudemmat taitavat sijoittua enemmän sinne iskelmälyriikan puolelle, ja keksimissäni tapauksisa menevät usein nominaalimuotojen puolella. Juice ("kärsivin ilmein, vellovin vatsoin"), Jukka Raitanen ("tyhjän panttina selvin päin"), Arja Tiainen ("mennen tullen se puhkaistaan").
Voi olla, että runomuistin skannaus jatkuu vielä.
Onpa ihanaa, että joku alkaa ajatella samaa kuin minä. Vähän kuin ostaisi kaupasta puolikkaan leivän ja joku tuntematon ostaisi sen toisen. (Mirkka Rekolalla yhden runon minä alkaa miettiä, kukahan osti sen toisen leivänpuolikkaan.)
Instruktiivilyyrikoista minullakin tulee ensin mieleen Kailas (Pallokentällä: "notkein säärin") ja toiseksi Aale Tynni (Kaarisilta: "raskain saappain ja multa-anturoin"), jota en tosin tunne kovin hyvin. Ehkä instruktiivi minun mielessäni kantaa mahtipontista laahusta siksikin, että mainitut runot ovat niin dramaattisia. Raamatussa varmaan olisi instruktiivia pilvin pimein, jos alkaisi tutkia. Ainakin niissä nominaalimuodoissa.
Mutta joo, olet varmaan oikeassa, että iskelmälyriikassa instruktiivi elää edelleen. Lienee loppusointujuttukin.
Lähetä kommentti