Viime viikolla tuli puoli vuosisataa siitä kun muutin Helsinkiin.
Tuntuu jotenkin liioittelevalta käyttää noin dramaattiselta maistuvaa sanaa niin lyhyeltä tuntuvasta ajasta. Jäin miettimään, löytyisikö mitään kepeämpää ilmaisutapaa.
En ollut junantuoma niin kuin useimmat maalta Helsinkiin muuttaneet. Laiva minut toi Tukholmasta, jossa olin asunut nelisen vuotta. Omaisuus mahtui jenkkiarmeijan olkalaukkuun ja matkalaukkuun. Siellä oli vaatteita, muutama kirja, rullalle käärittyjä julisteita ja kirjoituskone. Laivasta kantamus lisääntyi muovikassillisella tax free –tuotteita.
Olin ollut aikaisemmin syksyllä kolme viikkoa Helsingissä tutustumassa erääseen toimipaikkaan, jonka alaan minulla oli Tukholmassa koulutusta. Tutustumisen päätteeksi sain työtarjouksen syksyllä vapautuvaan virkaan. Otin tarjouksen epäröiden vastaan.
Siinä työssä jatkoin eläkeikään asti. Virka-asema vaihtui välillä, mutta työpaikka pysyi samana. Koskaan elämässäni en siis ole hakenut työtä.
Ensiasunnoksi löytyi vuokrayksiö Vallilasta Sturenkadun ja Kangasalantien risteyksestä. Se oli aika surkea paikka – vuoden siinä viivyin. Ei suihkua tai kylpyä, ahtaassa vessassa vain pieni lavuaari. Helsinginkadun uimahalli ja sauna tuli ahkeraan käyttöön. Viides kerros, ei hissiä. (Kuva: Google Maps)
Suurin ongelma oli huonekalujen puute. Siellä ei ollut mitään. Tuleva kollega lahjoitti minulle ensihätään ilmapatjan. Puhalsin sen täyteen ja otin talvitakin peitoksi. Minulla ei myöskään ollut astioita. Kämpässä oi kyllä kaasuhella, mutta sillä en tehnyt mitään kuin ei ollut kattilaa tai pannua. Onneksi nakkikioski löytyi. Vieressä oli Valintatalo. Sieltä valitsin ruokia, jotka voi syödä sellaisenaan ilman laittamista.
Huonekaluja piti saada. Jostain Hakaniemen torin läheltä huomasin käytettyjen huonekalujen kaupan. Näyteikkunassa oli tyylikäs vanha kirjoituspöytä. Menin sisään. Siellä ei ollut ketään. Kiertelin aikani, ja jostain takahuoneesta ilmestyi nuori nainen, joka oli selvästi ärtynyt tuottamastani häiriöstä. Kirjoituspöydän hinta oli 100 mk, samantyylinen tuoli 20 mk. Sopivaa sänkyä ei löytynyt – oli vain puusohva, mutta en minä sellaista.
Tehtiin kaupat kirjoituspöydästä ja tuolista. Kuljetus tarvittiin myös, mutta se ei ehtisi ennen joulua. Koko homman hinta oli pikkuisen vaille 150 mk.
Siinä tuli kuitenkin ongelma. Kassassa ei ollut kolikoita
vaihtorahaksi. Firman omistaja oli jo käynyt tyhjentämässä kassan.
Nokkela myyjätyttö keksi ratkaisun. Sopiko, että hän tarjoaa minulle kaljan vaihtorahan korvikkeeksi? Takahuoneen jääkaapista löytyy.
No mikä ettei. Kalja oli kylmää ja hyvää. Muistaakseni hän tarjosi toisenkin. Jossain vaiheessa hän pisti putiikin kiinni ja mentiin ottamaan vielä yhdet lähikuppilaan. Illan mittaan tuli puheeksi, että minulla on tyhjässä Vallilan-kämpässä laivan tax free –tuotteita, mm. Bacardia. Kioskilta Coca-Colaa mukaan, ja Cuba Libren ainekset olivat kasassa. Juomalasit hän haki myymälänsä takahuoneesta. Kuppilasta kähvellettiin sininen peltinen tuhkakuppi.
Kirjoituspöytä tuli odotettua nopeammin. Myymälätyttö oli itse mukana katsomassa, että muuttomiehet varmasti löytävät perille.
Ilmapatjasta, juomalaseista ja tuhkakupista alkoi asettuminen Helsinkiin. Vähitellen kirjoituspöydälle piti saada muutakin tavaraa – kirjoituskone minulla oli siis jo tullessani. Seuraava ostos oli levysoitin, sellainen jonka kansi toimi kaiuttimena. Ensimmäiseksi äänilevykseni löytyi asematunnelin myymälästä oli Hectorin Herra Mirandos –LP.
Hankinnat pitää asettaa tärkeysjärjestykseen.
Tuo Billnäsin tamminen kirjoituspöytä on edelleen täydessä käytössä Sen päällä olen puoli vuosisataa kirjoitustyöni tehnyt, kaikki blogitekstitkin kirjoittanut. Tuoli on aika epämukava, joten se on siirtynyt olohuoneen nurkkaan vierasvaraksi.
3 kommenttia:
Hienon näköinen tuolihan tuo on, mutta istuinmukavuudesta vaikea sanoa. Kaipaisi ehkä ainakin minulla pehmusteita.
tätä juttua lukiessani löysin kasapäin myötätuntoa menneisyyttä – ja sitä kautta nykyistäkin – kohtaan.
ehkä aika kultaa muistoja, mutta kyllä vallila oli nasta asuinpaikka. suvannontie kaksykkönen oli lähtöruutu itsenäisyyteen, oma elämäni alkoi rakentua siellä vuonna -76. asunto löytyi, kun ystävän ystävä tiesi kertoa kohta vapautuvasta hellahuoneesta. kävi hyvä pulla, kun sen parinkymmenen neliön vinttihuoneen sitten sain.
talo oli hieman ränsistynyt eikä mukavuuksia ollut liikaa, mutta se ei haitannut. edellinen asukas oli jättänyt sinne billnäsin kirjoituspöydän, mutta se ei ollut niin kaunis kuin sinun pöytäsi on. taiteellinen sielu oli nimittäin maalannut sen kirkkaan oranssilla maalilla. hermannissa sijainnut romukauppa teki minulle palveluksen ja haki sen pois.
minäkin ostin päivittäisruoat sturenkadun valintatalosta, joka oli samassa korttelissa kuin vallilan sivukirjasto. käytin sitä ahkerasti, samoin kangasalantie kolmessatoista sijainnutta lehtisalia.
ps. telkkarissasi näyttäisi menevän pollackin firma. päättelen sen tomppa ruispuikulasta ja ed harrisista.
aino
Hieno tuoli mutta epämukavan kova ja suoraa istumisryhtiä vaativa. Ei sellaista tuntikausia jaksa. Natiseekin pahasti. Lakkauksen kiilto kulunut - kaipaisi huoltoa. Toisesta valokuvasta näkee, millainen johtajantuoli minulla on työtuolina. Se pyörii ja selkänoja kallistuu tarvittaessa torkkuastetoon. - Helppo elämä!
meri
Kappas, samoilla nurkilla aloitettu vapaa helsinkiläiselämä - vain pari vuotta eroa. Minulla itsenäistymisen ja vapautumisen hurma oli kyllä päässyt hyvään vauhtiin Tukholmassa, johon muutin suoraan yo-tutkinnon jälkeen kesällä 1970.
Vallila oli viihtyisää seutua, olisin voinut pidempäänkin viipyä mutta asunto oli rasittavan huono. Siinä Sturenkadulla heti kulman takana oli mukava korteliravintola - nimi on unohtunut. Ja sitten lähellä oli myös Duunari. Sillä oli ansaitusti maine paikkana, jossa käy flaksi. Ne pienet kujat ja kalliot siellä vanhan Vallilan puolella olivat hurmaavia kävelykohteita.
Tarkka tunnistus. Olen viime aikoina katsonut enemmänkin John Grishamin kirjoihin perustuvia elokuvia. Minulla on niitä kymmenkuta dvd-levyillä. Jonkinlainen viehtymys lapsuuden Perry Masonista alkaen on säilynyt elokuviin, joissa käräjillä kamppaillaan alivoimalla ylivoimaista vastustajaaa vastaan.
Lähetä kommentti