Ostin kumiset liukuestekalossit. Liukastumispelko iski muutama talvi sitten, kun keikahdin kolme kertaa nurin. Oli ihme, että selvisin vähäisin vaurioin. Aineksia oli pahaankin loukkaantumiseen.
Ostin silloin heti piikkipohjaiset talvisaappaat. Käytössä on ollut myös kuminen kengänpohjan piikkiremmi. Molemmat ovat epämukavia kävellessä, eikä niillä voi mennä sisälle. Kaupan muovilattialla piikkipohjakengät vasta liukkaita ovatkin.
Kalossimainoksessa luvattiin, että niillä voi kävellä sisälläkin. Eivät ole liukkaat eivätkä riko lattiaa. Niissä kun ei ole piikkejä vaan pohjan sisällä on liukuesterakeita, jotka liukkailla pinnoilla kävellessä työntyvät esiin.
Uteliaisuus heräsi, vaikka epäilyttävältä tuntui. Mahtavatkohan olla turvalliset? Pahanhajuiset ne ainakin ovat. Ei voi jättää eteisen kenkähyllyyn. Suljetussa pussissa on säilytettävä.
Ensikokemus kalosseista oli myönteinen. Tavallisilla lenkkitossuilla kävely ei muuttunut epämukavaksi. Turvalliseltakin tuntui, kunhan ensin oppi luottamaan eikä liikaa arastellut.
Kävelin Esplanadin päähän Runebergin patsaalle. Väkeä oli paljon liikkeellä. Piti pitää varansa, ettei ajautunut ihmisvirran viemänä mihinkään tavarataloon tai markkinoille.
Onnistuin pysymään syrjässä kauppojen hulluilta päiviltä ja helkkyviltä soitoilta. Hupsis pupsis pimpeli pompeli –tyyppinen joulumusiikki saattaa aiheuttaa minussa hallitsemattoman aggressiivisen kohtauksen.
Kotimatka pitkä lie, joten kävelin Stockmannin viereiselle pysäkille ja ajoin raitiovaunulla takaisin Töölöön. Runebergin patsaalla oli juolahtanut mieleen ajatus, että taisi olla Johan Ludvigilla samansuuntaisia asenteita kuin minulla, kun hän Vänrikin markkinamuistoissa kirjoitti kitkeriä ajatuksia markkinahumusta ja ostamisesta. Ja vaunuilla siinäkin lähdetään pois paikalta.
Kaupassa käyminen kalosseilla oli vielä kokeilematta, joten poikkesin Töölöntorin Alkoon ostamaan kolme pulloa viiniä jouluksi. Hyvin toimivat sisälläkin – ei ollenkaan liukasta niin kuin piikkipohjaisilla.
Alkon kassahenkilö toivottaa nykyisin aina hyvää päivänjatkoa. Onkohan se ihan loppuun asti harkittu toimintaohje myyjille? Kun nuori kassaneiti sen sanoi, minulle tuli vähän hämmentynyt ajatus, että hän toivottelee minulle villiä iltaa, kunhan siitä pääsen kotiin viinejäni maistelemaan.
------------------------------------------------------------------------------
Ti 12.12.23
Sohvalla selällään
Suomi on maailman onnellisin maa. Sijoitus on pysynyt samana jo
vuosikaudet. Ei tapahdu selittämättömiä romahduksia niin kuin koululaisten
Pisa-tuloksissa.
Jotkut kuulemma ihmettelevät, jotkut peräti kieltäytyvät
uskomasta tällaista tulosta. Minä en ihmettele, minä uskon. Havaintojeni mukaan
tulos on itsestään selvä.
Havaintoni tosin ovat aika suppeat ja sen vuoksi ehkä hieman
vinoutuneet. Kohderyhmääni kuuluvat itseni lisäksi pari kaveriani. Me kolme
olemme mallitapauksia suomalaisesta onnellisuudesta.
Aivan erityisesti onnellisuutemme kukoistaa tällaisena hämäränhyssyn
aikana. Sielu lepää, kun valveilla ollessa on koko ajan hämärää. Pienen häiriön
tuottaa maassa oleva lumi. Parempi olisi vetinen tihkusade. Sadetakki, huppu
päässä ja kumisaappaat jaloissa – siinä onnellisen eläkeläisen ulkoiluhurmion huippu.
Sisällä sen sijaan olisi houkutus kiivetä uuninpankolle
talviunille. Tämä houkutus on kuitenkin helppo välttää, sillä Töölöntorin
taloissa ei ole uuninpankkoa. Erityisesti nyt on syytä varoa, ettei ulkoillessaan
osu ihmisviran viemänä mihinkään tavarataloihin tai joulumarkkinoille. Bling
bling -meininki pilaisi koko suloisen tunnelman.
Kyllä tällaisen lepovaiheen antamilla voimilla taas kestää kohta
koittavan häikäisyn ja helteen rasitukset.
Onnellisuus ei tosin näytä jakautuneen tasaisesti joka puolelle
Suomea, kuten kartta näyttää. En ole huomannut, onko syytä tutkittu. Arvelen,
että kyse on taloudellisen vaurauden epätasaisen jakautumisen vaikutuksista. - Punainen
näyttää painottuvan juuri niihin osiin maata, jotka ovat minulle jääneet vieraiksi.
Kuvassa teemaan liittyvää peruskirjallisuutta. Siihen tutustuminen
onnistuu luontevimmin sohvalla selällään.
-------------------------------------------------------------------------------
To 07.12.23
Kuuluuko käsky?
Katsoin Ylen Areenasta tositapahtumiin perustuvan sarjan Viides käsky. Se oli niin intensiivinen
kokonaisuus, että neliosainen sarja tuli katsotuksi kerralla alusta loppuun.
Niissä täpinöissä pääsi unohtumaan toiselta kanavalta tullut - vähintään yhtä
intensiivinen - uuden tuotantokauden osa
pitkässä sarjassa nimeltä Presidentin
kättelyjono.
Brittiläisen draaman nimi on siis Viides käsky. Englanninkielinen nimi näytti olevan The Sixth Commandment.
Heräsi epäily, onko Yle palkannut hieman huolimattoman kääntäjän.
Vai onko se nyt niin nokonuukaa näiden käskyjen järjestyksen kanssa? Samalla
listalla peräkkäiset numerot kuitenkin.
Koska teologinen koulutukseni on aika niukka – pelkkä rippikoulu
– piti kaivaa hyllystä alan perusteos eli Kateksimus ja katsoa, mitä näissä
käsketään. (Tuon rippikoulun kepulikonsteista olen kirjoittanut täällä aiemmin,
ks. täältä: CLICK)
Viides käsky: Älä tapa.
Kuudes käsky: Älä tee huorin. –On
siinä eroa! (Netistä lisäksi huomaan, että jälkimmäisen kieliasua on muutettu: Älä tee aviorikosta.)
Mistä tässä nyt on kysymys? Sarjan aiheena on enemmän tuo viides
käsky. Miten nämä järjestysluvut ovat menneet noin sekaisin?
Mieleen nousee vanha kotimainen elokuva Kuudes käsky (ohj. Orvo
Saarikivi 1947). Siinä Tapio
Rautavaara rakastuu naapurin emäntään.
Syntyy iso sotku, jota selvittelemään tarvitaan vanha emänä ja isäntä ja
kaikenlaista Aapelia ja Löppöskää ja muuta ukkoa ja akkaa. Käsikirjoituksen
elokuvaan teki niinkin maineikas kirjoittaja kuin Toini Havu – se sama kriitikko, joka laati 1954 Helsingin Sanomiin
arvostelun poikkeuksellisen kelvottomasta romanista nimeltä Tuntematon sotilas. – Tässä elokuvassa
ei kuitenkaan rikota kuudetta käskyä vastaan mutta sitäkin selvemmin viidettä
vastaan.
Numerointisekaannuksen selvitys vaati lisää hakuja. Onneksi on
wikipedia. En ryhdy tässä toistamaan, mistä on kysymys. Erinomaisen
ymmärrettävä vastaus löytyy hakusanalla wikipedia
kymmenen käskyä.
(Kuvassa
Charles Heston Mooseksena Hollywood-elokuvassa Kymmenen käskyä – Ohj . Cecil B.
DeMille 1956)
https://roopedessutom.blogspot.com/2010/01/kepulikonstilla-naimisiin.html
------------------------------------------------------------------------------
ONNELLISUUSBLOGI:
https://roopedessutom.blogspot.com/2021/12/vahan-onnellinen.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti