Tänään pitäisi olla Dublinissa, ei Strömforsissa. Onhan Bloomsday.
Suven suureen kirjalliseen merkkipäivään olen kyllä varustautunut asiaankuuluvalla vakavuudella, kuten kuvien varusteista näkyy. Paita on kunnianosoitus vaikeatajuisuuden suurmestarille, aamukahvikin nautitaan juhlapäivän päähenkilölle omistetusta mukista. Pubiin en valitettavasti pääse.
Perinteisillä yökävelyilläni pitkin rantoja on herännyt arvelu, että taisipa Joycekin kulkea yökävelyillä pitkin rantoja. Havainnot ovat samantapaisia. Linnut karjuvat puissa, tuuli vinkuu, lepakot suhaavat taivaalla. Yö on aavemainen. Heikkohermoisempaa pelottaisi.
Juhlapäivän kukat omasta puutarhasta. Ei maljakkoon
3 kommenttia:
Kävin Vallilan kirjastossa kuuntelemassa, kun Leevi Lehto kertoi, miksi hän käänsi Odysseuksen uudelleen. Siihen oli varmaan pätevät syyt. Aikoinaan minulle kävi kyllä Saarikosken versio ihan täydestä. Onneksi olin tuolloin(kin) niin tietämätön, etten osannut pelätä Odysseuksen "vaikeutta".
dessu
james joyce oli opiskeluaikaisen ystäväni teepaitaidoli, hänellä oli kaksi dublinista ostettua paitaa. toisessa oli the ten thunderwords -teksti, toisen teksti oli lainattu odysseuksen molly bloom -monologista.
minäkin tykkään ilmaista mielipiteeni printtipaidan rinnuksessa. nuoruuden aikaisiin printteihin liittyi luonnollisesti paljon kapinahenkeä. rauhanpuolustajien pulupaidan kehystin kerran seinälle muistoksi, koska siihen liittyi niin iso tunnelataus.
nykyisin omistan vain yhden kantaa ottavan vaatteen. se on pitkähihainen teepaitamekko, johon on painettu harmajan majakkasaaren koordinaatit. siitä on ajan myötä tullut tärkeä osa identiteettiäni. se on minun gangstavaatteeni!
Sirpa
En osaa selittää, miksi Saarikosken käännös miellyttää minua enemmän kuin Lehdon. Vaikka siinä on selviä virheitä ja hutilointeja, niin silti. Kai se on niin, että minkä nuorena oppii jne. - Vaikeita ne ovat kyllä molemmat.
meri
Minä olen harmillisesti hukannut tai liannut nuoruuden tärkeät t-paidat. Pulupaita oli minullekin tärkeä, samoin Tukholman-vuosieni fnl-paita. Vasta myöhemmin minulle neuvottiin, että paitojen kuvista olisi voinut tehdä tauluja.
Jäljellä on nippu vanhoja bändipaitoja, joita en uskalla käyttää, etteivät kulu pilalle. Säilytän kuin arvokkaita muinaismuistoja. Jossain vaiheessa opin ostamaan tärkeimmät bändi- / taide- / kirjallisuuspaidat kaksin kappalein. Toista käytän, toisen arkistoin näytekappaleeksi kateellisia tuttavia ärsyttääkseni.
Jätätpä aika arvoitukselliseksi tuon majakkasaaren mekon sisältämän idean!
Lähetä kommentti