maanantai 23. toukokuuta 2022

Kumpi voittaa?

Jokin aika sitten kirjoitin aloittaneeni kesälukemisen valikoinnin. Se on vuoden tärkeimpiä toimenpiteitä, sillä sen onnistumisesta riippuu koko kesän mieliala. Jos valinta osoittautuu huonoksi, viihtyminen maalla heikentyy. Jos valinta onnistuu, kesän muisto säilyy onnellisena aikana.

Kirjoja pitää olla noin 30. Valitsin kesän teemaksi dekkarit ja rikokset ( click ). Olen nyt perehtynyt alan tarjontaan ja tehnyt listan kiinnostavista uutuuksista (vanhat klassikot toki tunnen). Paikallinen kirjasto auttanee siltä osin, kun oma kirjahyllyni ei riitä.

Mutta ihmismieli on kummallinen, ainakin minun mieleni. Jostakin mielen sokkeloista alkoi nousta esiin epäröinti, vähän kuin kolkuttava omatunto. Et kai nyt sentään koko kesää aio pärjätä noin köykäisellä hengenravinnolla?

Dekkarit tietysti luokitellaan perinteisesti viihteeksi, sinne samaan nippuun naisten romantiikan, sarjakuvien ja monensorttisen kioskikirjallisuuden sekaan. Ei pitäisi, kaikissa noissa on laatuteoksia, jos toki roskaakin.

Mutta minkäpä mies kolkuttaville tunteilleen mahtaa! Liian helppoa elämää!

Niinpä otin dekkareiden rinnalle perinteistä laatulukemista, sellaista jossa ei ole yleisen ymmärryksen mukaan roskaa lainkaan.


Otin mytologian.

Eivät nämä ikivanhat tarut ja uskomukset minulle vieraita ole, mutta jospa nyt onnistuisin kerrankin jonkinlaiseen systemaattiseen tutustumiseen.

Mielenkiintoinen ja epätodennäköinen yhdistelmä, täytyy myöntää. Dekkarit ja tarut. Saa nähdä, kumpi voittaa.

*    *    *

On tullut se aika vuodesta, jolloin perinteitä noudattaen katoan Helsingistä kesäksi maalle, Kymenlaaksoon. Blogin kirjoittelu on jo muutaman viikon takkuillut, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta. Aloitettuja päivityksiä on kertynyt, mutta ne eivät etene valmiiksi. Ajatukset ovat jo muualla.

Nyt bloginpito harvenee, ehkä loppuu kokonaan - riippuu paljolti säätilasta. Kauniit yöt kuljeskelen mieluusti kylänraiteilla ja rantapoluilla linnunlaulua kuunnellen. Sateisina öinä saatan jotain kirjoittaakin.

Kiitän lukijoita mielenkiinnosta ja erityisen paljon kommenteista. Toivotan hyvää kesää. Palaan viimeistään silloin, kun meren vesi jäätyy ja hanki peittää niittyjen kukat.


 

 

7 kommenttia:

iikkoo kirjoitti...

Tervehdys!

Siirryin e-kirjojen lukijaksi olosuhteiden ajamana: Asumme saarimökillä nelisen kuukautta kesäisin, ja mökin kirjahyllyt ovat täynnä. Aurinkosähkö riittää kännyköiden lataamiseen.
On aika vaivatonta viedä povitaskussa yli 700 teosta ( dekkareita, kaunoromaaneja, elämäkertoja ym. ). Paino parisataa grammaa..

Saarivaari ( ikätoverisi? )

Dessu kirjoitti...

Olen kokeillut kirjojen lukemista tabletilla. Sisällä se sujuu hyvin mutta ulkona auringonpaisteessa kuvaruutu muuttuu melkein peiliksi. Silloin kirja on tarpeen.

meri kirjoitti...

dessu, kello kääntyy kohta keskiviikkoon, mutta halusin tulla toivottamaan sinulle hyvää kesää ja kiittämään blogiystävyydestä. arastelen tutustua uusiin ihmisiin, mutta sinun seurassasi on ollut niin iisiä. lisäksi pidän kirjoituksistasi, niissä on kivaa selväpiirteisyyttä, mutta myös rikkautta ja monimutkaisuutta. osaat katsoa asioita sielukkaasti ja kriittisesti.

hyvän haltuun!

Dessu kirjoitti...

meri, kiitos kehuista. Kommenttejasi olen jo tottunut odottamaan ja ilahtumaan niistä. Jotain paradoksia tunnen siitä, että näin yleisärtynyt, nirppanokkainen ja provosoiva kirjoittaja kuin minä saa noin oivaltavaa palautetta. Juuri siksi toivon niiden jatkuvan. Hyvää kesää myös sinne salaperäiselle blogiystävälleni!

Sirpa kirjoitti...

Kirjoituksesi havahdutti huomaamaan, kuinka Välimeren alueen 2000 vuotta vanhat ajatukset, tarut ja uskomukset yhä vielä ovat osana kulttuuriamme. Tarkoitan tietysti muutakin kuin antiikin Kreikkaa. On se ollut elinvoimaista aluetta! Ajatuksia stimuloivaa kesää myös Kymenlaaksoon!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää kesää! Mökkielämä on ihmisen parasta aikaa.

Räkätti P.

Dessu kirjoitti...

Kiitän toivotuksista. Varmaankin tulee ihan hyvä kesä, kunhan ei ole liikaa sateita tai hirmuhelteitä. Tällaisissa asioissa olen kohtuuden ystävä.

Ihmisen parasta aikaa... Jollakin oudolla tavalla huomaan nauttivani niin oudesta puuhasta kuin risujen keräilystä pihalta ja poluilta sekä menneen kesän kukka- ja yrttipenkkien siivoamisesta. Ei uskoisi, että minä se nauttija olen.Ei oikein istu imagooni.

Mutta sitten heti illalla huomaan hybriksen. Sen sijainti on alaselkä. Kaduttaa katkerasti moinen liioittelu. Huomenna lepään rauhassa raatamisesta.