keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Muisto


Auto on jälleen palannut talviteloilta käyttööni. Vanha tuttu Yaris. Kunhan sää lämpenee,  lähdetään maalle.

Koeajolla kiersin vähän kauemmaksi katsomaan, onko eräs tuttu paikka ennallaan.

Kyllä on.

Siinä kasvaa iso alue valkovuokkoja. Siinä pysähdyimme vuosikaudet äitienpäivänä keräämässä kimpun. Tytär halusi joka vuosi kerätä samasta kohdasta tuliaisen famulleen. Perinne alkoi jo ihan vauvaiässä. Aina sama paikka.

Kuvassa näkyy päivämäärä. Se äitienpäivä jäi famulle viimeiseksi.

Ehkä perinne jatkuu jollekin toisella äidille, famulle ja mummulle. Valkovuokot pistävät toivomaan.


 

4 kommenttia:

meri kirjoitti...

dessu

pidän puiden hiirenkorva-ajasta. siitä, että lehdet ovat vielä tosi pieniä ja mikään vihreä ei peitä toista. joka aamu on sellainen olo, että kohta tulee jotain vielä parempaa.

lapsuudessa valkovuokkoja kasvoi pienellä metsänriekaleella siilitien ja kettutien risteyksessä. kyykin siellä äitienpäivän aamuna muiden lasten kanssa. toiset tykkäsivät poimia auenneita vuokkoja, toiset nuokkuvia. joku antoi sellaisen neuvon, että kolmiosaisesta lehdestä kannattaa nipsaista yksi pois. sillä tavalla kimppu piristyy ja kestää kauemmin.

Roope D kirjoitti...

Valkovuokko, voikukka, päivänkakkara, maitohorsma. Keväästä syksyyn, pienestä isoon, valkoisesta purppuranpunaiseen. Kun löytyy iso yhtenäinen alue, siihen on pakko pysähtyä. Sellainen värikkyys, minun mieleeni.

lauri kirjoitti...

Mummon mökki blogi on edelleen luottelossasi. Olen lopettanut blogin kauan sitten.
Kovin suurta viisautta ei tarvitse tehdä toimenpiteenä ja poistaa lukuluettelosta.
Valitettavaa että lukijasi käyvät klikkaamassa edesmennyttä blogia.
Näen sen tilastoissaa.

Roope D kirjoitti...

Lauri, kiitos huomautuksesta. Tehty.