Tunnistatko tämän sitaatin? Tiedätkö, kuka sen on kirjoittanut?
"Mitä on tapahtumassa meidän nuorisollemme? He eivät kunnioita vanhempia ihmisiä, he rikkovat vanhempiensa käskyjä. He eivät piittaa laeista. He mellakoivat kaduilla, kiihottuneina villeistä päähänpistoista. Heidän moraalinsa on rapistunut."
Entä minä itse? Olen itsekin ollut nuori, vaikka sitä ei ehkä ole helppo uskoa. Olinko minäkin tuollainen? Mikä on "villein päähänpisto", jossa olen ollut mukana?
Aika helppo vastata nyt, kun rikos on aikoja sitten vanhentunut. Se oli viuhahdus julkisella paikalla joskus 1970-luvun alussa. Tapahtumapaikka oli eräs suurehko pirkanmaalainen kaupunki ja sen keskellä oleva kuuluisien patsaiden reunustama silta. Pienellä porukalla (kolme poikaa ja yksi tyttö) päätimme suorittaa tuon aikakauden uroteko-villityksen eräänä elokuisena yönä. Tukijoukkona oli kaksi polkupyöräilevää tyttöä, jotka huolehtivat vaatteiden kuljetuksesta ja valokuvauksesta.
Olikohan tuo nyt niin kauhean kamalaa? Kyllä viuhahdusvillitystä paheksuttiin ja kai siitä sakkoja olisi tullut, jos poliisi olisi paikalle sattunut. Mutta olen muistavinani, että harvalukuiset vastaantulijat antoivat iloisia kannustushuutoja ja aplodeja. Ihan kuin muutama olisi halunnut liittyä joukkoon, jos olisimme malttaneet pysähtyä odottamaan.
Tuon pahempaa "laeista piittaamattomuutta" ei nyt mieleeni muistu. Kai voin luokitella itseni melko kunnolliseksi kansalaiseksi.
Ja kenen onkaan tuo alun sitaatti? Vastaus: Platon 427–347 eaa.
Nykyaika on toisenlaista, koulu varsinkin. En ole enää asiantuntija, sillä kosketuksestani koulumaalimaan on jo aikaa, mutta vaikutelma on, että jokin on perinpohjin muuttunut. On vaikea arvioida, kuinka hyvin minun ja ikäpolveni koululaisten tiedot ja osaaminen olisivat riittäneet, jos olisimme eri luokka-asteilla joutuneet arvioitavaksi nykykoulun kriteerein.
Kielitaidossa olisimme epäilemättä huonoja, ainakin suullisessa ilmaisussa, sillä sitä ei harjoiteltu lainkaan. Mutta entä yleistieto?
Varsin uskottavalta taholta luin äskettäin, kun perheenisä kertoi tapauksesta kotonaan. Ruokapöydässä perheen 16-vuotias järkyttyi pois tolaltaan, kun tuli ymmärtämään, että ruokapöydän liha on peräisin eläimestä.
Toinen tapaus. Uimahallin pukuhuoneessa pojat pohtivat, paljonko kello mahtaa olla. Seinällä oli viisarikello. Ihmettelivät, miksei ole selkokelloa, että saisi selvän.
Onko todella niin, ettei missään vaiheessa enää opita viisarikelloa? Onko teoria unohtanut tosielämän niin, ettei ruokapöydän antimien tausta tule ymmärretyksi? Vai onko kyse vain yksilötason lipsahduksista?
Pisa-tutkimukset näyttävät vakuuttavasti, että äidinkielen käyttötaidot ovat heikentyneet. Tämä ainakin on laajasti ilmenevä ongelma. Kouluun kohdistuneet säästöt ja resurssien leikkaukset näkyvät kyllä murrosikäisten kielenkäyttötaidoissa laajemminkin.
4 kommenttia:
dessu
minulla ei taida olla oikeutta lyödä ketään kieliopilla päähän, koska oma tekstini on monella tavalla viimeistelemätöntä. kirjoitan usein finglishiä, en vaivaudu käyttämään lauseiden alussa isoja kirjaimia ja pilkutkin ovat missä ovat. yritän kuitenkin läpsiä niitä oikeisiin paikkoihin, koska en haluaisi rapauttaa oikeinkirjoituskäytänteitä tai normitettu yleiskieltä.
fanitan kaikkia intohimoisesti kieleen suhtautuvia ihmisiä, joille huolellisen suomen ylläpitäminen on sydämen asia. tykkään kielipoliiseista, jotka nipottavat siitä, että ihmiset eivät osaa kirjoittaa tolkullisia lauseita tai yhdistää lauseita tolkullisiksi virkkkeiksi.
itse närkästelin viimeksi sitä, että jopa ylen nettisivuilla lause- ja virkerakenteiden taju on ruvennut huojumaan.
meri
pidän tuota pienikirjaimista nimen ja virkkeen alkua tietoisena tyylivalintana, persoonallisena, toimivana. Ei kukaan voi olla niin hölmö, että luulisi, että et tiedä, että iso kirjain siihen kuuluisi. Pidä kiinni tästä (ja muista) persoonallisista valinnoistasi.
En nyt oikein tiedä omalta kohdaltani tuosta "intohimoisesta" asenteesta. Se oli vuosikymmeniä osa ammattia, ja siihen väsyi. En jaksa nipottaa. En jaksa osallistua mihinkään Aristotelen kantapään vänkäyksiin ja opastuksiin. Minusta nipottaminen kuuluu viralliseen kielenkäyttöön, tieteeseen, tiedotusvälineisiin. Vapaamuotoinen kirjoittelu, kuten blogi, saa olla rentoa, kunhan ymmärrettävyys säilyy. En itsekään viitsi kirjoituksiani tarkistaa, virheitä olen jälkeenpäin havainnut. Ei se mitään!
Olen ajatellut lähiaikoina kirjoittaa blogissa tästä aiheesta lisää.
Onhan se tunnettua, että Alaston Totuus ei aina ole kaunis...
Eivät nyt hirveän rumiakaan, jos niitä viuhahtajia tarkoitat. Parikymppisiä salskeita poikia ja siro tytttö. Valokuvistakin oikein ihmettelen, olenko minä tuossa.
Lähetä kommentti