Aina ne samat ikävät unet palaavat. Onneksi eivät kovin usein, sillä niistä jää paha maku koko päiväksi. Kummallisesti kuitenkin juuri ne jäävät muistiin, toisin kuin hyvät unet, jotka unohtuvat heti, vaikka kuinka päättää heräämisen hetkellä painaa muistiin.
1. Ylioppilaskirjoitukset
Ruotsin-
/ englannin- / saksankielistä tekstiä pitäisi kääntää suomeksi, mutta kieli on
aivan vieras, kaikki on unohtunut. Kynäkin on hukassa. Elämänura on kiinni juuri tästä kokeesta.
2. Teatteriesitys
Teatteriesitys on menossa. Odotan hädissäni näyttämön takana vuoroani astua näyttämölle. Unohdus on käynyt, mikä näytelmä? Mikä on roolini? Olenko ollenkaan tätä harjoitellut? Kädessäni on plari, josta yritän löytää minulle merkittyjä vuorosanoja. Saan merkin, että nyt pitää mennä.
3. Putoaminen
Kiikun jossain reunalla, vähän kuin James Stewart Vertigon alussa kerrostalon räystäänreunalla. Voimat vähenevät, ote luistaa...
4. Sotku
Hieno salonki, paljon juhlaväkeä. Huomaan, että kengästäni jää joka askeleella haiseva jälki mattoon. Olen varmaankin astunut kadulla koirankakkaan. Yritän hämätä, etten se minä ole, mutta sotku vaan pahenee joka askeleella.
5. Vessa
Istun rauhassa vessanpytyllä. Yhtäkkiä huomaan, että olenkin hienossa salongissa juhlavieraiden seassa. Yritän hämätä, että ihan vaan tässä nojatuolissa istuskelen.
6. Alastomuus
Hieno salonki, paljon juhlaväkeä. Yhtäkkiä huomaan olevani ilman vaatteita. Onneksi kukaan ei tunnu huomaavan tai välittävän.
7. Pakeneminen
Huumehörhö ajaa takaa. Juoksen karkuun minkä pääsen mutta askel on hidas, jotenkin kummallisen leijuva, vähän kuin astronautin kuukävelyssä.
Pitäisi varmaankin lukea Freudia, jotta saisin kiinni unieni tulkinnasta. Kirja näyttää hyllyssä olevan, etuaukeaman merkinnän mukaan olen sen ostanut vuonna 1976. Lukematta on kuitenkin jäänyt, en ainakaan muista - ei ole oikein oman alan juttuja. Lieneekö nykytieteen näkemyksessä luotettavakaan?
7 kommenttia:
Nämä jopa naurattivat (tässä vain lepään nojatuolissa joka onkin vessanpytty), vaikka painajaiset ovat niin ahdistavia. Varmaan toistuvat pahat unet kertovat jotain ihmisen sisimmästä, vaikka jotkut aiheet, kuten tuo tenttiahdistus, taitavat olla aika universaaleja. Ja hyvät unet haihtuvat tosiaankin ilmaan saman tien!
Yllättävän tuttuja teemoja itselleni: 1. pitäisi keskustella saksaksi, enkä muista sanoja, 2. opettajana tunti valmistelematta ja jotenkin on tunnista selvittävä, 3. harjakatolta liu'un räystästä kohti, yleensä saan jostain kiinni, 4. siivoan ulostetta ja se vain leviää, 5. kakkahätä, eikä löydy mistään toimivaa vessaa, 6. varsinkin alaosat ovat hävinneet ja olen paljain pyllyin julkisella paikalla, hävettää, 7. pakenemisessa jalat eivät tottele, harvinaistuneet viime vuosina. En ole perehtynyt unien tulkintoihin, mitähän näistäkin voisi analysoida.
Anonyymi: Kyllä, tietynlainen huvittavuus, surkuhupaisuus, mutta vasta sitten kun se uni on ohi. Silloin kun se on päällä, siinä on häpeä päällimmäisenä.
Aune: Taitavat olla aika yleispäteviä arkkityyppejä, mytologioissakin esiintyneitä aiheita. Varsinkin nuo kohdat 5 ja 6 tuntuvat pahoilta. Meneeköhän niiden tulkinta johonkin kaikkein intiimeimmän elämänalueen paljastumisen suuntaan? Olen tullut ymmärtämään, että unien tulkinnassa on täysin vakavasti otettavaa tiedettä ja osaamista taustalla.
olen kuullut että unet ovat jonkinlainen evoluution jäänne. kauimmaiset esi-isät preppasivat niiden avulla erilaisia vaaratilanteita varten niin, että sotaunia nähneet säilyivät hengissä paremmin kuin kauniita unia katselleet.
nykyisin asia on luultavasti päinvastoin. elämme sellaisessa dialektisessä sekametelisopassa, että ns. kauniit unet tulevat todellakin tarpeeseen.
asuin nuorena parhaan ystäväni kanssa punavuoressa. hänen unensa olivat värikkäitä, kirkkaita, voimakkaita ja juonellisia, ja sain usein aamuteellä kuulla selityksiä yön outoihin kuviin.
meri
Mielenkiintoinen näkökulma tuo evoluutio. En ole ennen kuullut.
Sitä olen miettinyt, että miksi hyvät unet (siltä osin kuin niitä pikkuisenkin muistaa) painottuvat niin usein aiheisiin ja henkilöihin kaukaa menneisyydestä, sinne jonnekin nuoren miehen seikkailuvuosiin.
Pitäisiköhän tästä päätellä, että ne olivat ne elämän parhaat ajat, jonne edelleen alitajuiset toiveet suuntautuvat? Ja onko tämä painottuminen yleispätevää vai vaan minua koskevaa? Miten tämä menee niillä, joilla ei erityisempiä seikkailuvuosia ollut?
dessu
minäkin näen unta vanhoista ajoista. säännöllisen epäsäännöllisesti näen unia, joissa on vanhojen kavereitten lisäksi jotakin yhteiskunnallista. niissä on yleensä seikkailuvuosieni meininki päällä. vapautan jonkun poliittisen vangin, pestaudun korkeavuorenkadun kasvikseen talkoolaiseksi tai soluttaudun stasiin. useimmat unet ovat yleistunnelmaltaan myönteisiä, toisissa on selvästi jotakin traumaperäistä. herääminen onneksi pelastaa pinteestä.
olisi kiva tietää ovatko nämä unet pelkkää merkityksetöntä kuvavirtaa ja satunnaista kohinaa, vai kätkeytyykö niihin joku terapeuttinen tulkinta. selvästikin ne liittyvät noihin mainitsemiisi 'seikkailuvuosiin'.
meri,
paikat, henkilöt ja tilaisuudet toistuvat unissa, ne jotka tulivat tutuiksi. Wanhan kuppilan väki ja ohjelmat, bileet SatO:ssa ja Domuksella, Halvat huvit -galleria Huvilakadulla, yliopiston päärakennuksen kuppila ja neljännen kerroksen suomen kielen laitos, ravintolat Kaivopiha, Kosmos, Bulevardia ja Elite. Ja kyllä, Korkeavuorenkadun Kasvis myös. Ja Tukholmassa vastaavanlaisia paikkoja (asuin siellä muutaman vuoden). Ja liftaus- ja interrail-reissut pitkin Eurooppaa.
Nämä tämmöiset olivat keskeistä elämänsisältöä, ja kuvia niistä tulee uniin. Eikä pelkästään uniin, välillä niitä vilahtaa valvemuistiinkin. Optimismia täynnä oleva tulevaisuusvisio - sukupolvikokemus aika monelle, luulisin.
Lähetä kommentti