lauantai 26. helmikuuta 2022

Rajansa kaikella

20-lukua on kutsuttu iloiseksi vuosikymmeneksi. Siis edellisen vuosisadan 20-lukua. Tästä nykyisen vuosisadan 20-luvusta näyttää olevan tulossa täysin päinvastainen.

Korona jyllää, ilmasto lämpenee, ikijää sulaa, sademetsät aavikoituvat, köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat, rasismi ja natsismi voimistuvat, egoismi valtaa alaa, valheellinen tiedonvälitys ja hömppäviihde syrjäyttää viisauden, vähemmistöjä sorretaan, tasa-arvo kangertelee, maailman johtajina sekopäitä. Ja nyt kaiken huippuna Ukraina.

Eikö tässä mitään hyvää ole? Onko toivoa?

Olen yrittänyt tarkkailla ajan merkkejä. Kyllä sieltä häivähdyksiä paremmastakin löytyy, mutta ei kovin vahvoja vielä. Ympäristöliike, #metoo, ihmissoikeusjärjestöt, avustusjärjestöt.

Ukrainan sodan toinen päivä toi järkytyksen rinnalle kiinnostavan huomion. Tämä sota aiheutti yllättävän nopeasti yllättävän voimakkaan vastareaktion ympäri maailman. Tässä taitaa olla aineksia isoon protestiin.

Mielen nousee oman nuoruuden suurin draama: Vietnamin sota. 


Se aiheutti 70-luvun alussa valtavan protestiliikkeen kaikkialla. USA joutui mahdottomaan tilanteeseen sotansa kanssa, jonka kaikki iljettävyydet - huippuna joulunpyhien jättiläispommitukset 1972 - näkyivät televisiossa kaikkialla maailmassa ja aiheuttivat USA:n näkökannalta erittäin vahingollista nuorison siirtymistä poliittisesti väärään suuntaan.


Voisikohan tässä Ukrainan järkytyksessä olla aineksia johonkin samanlaiseen? Protestit, boikotit ja pakotteet ovat olleet nopeita. Jopa urheilutapahtumat ovat joutuneet mainehaitan edessä osallistumaan.

Voiko Venäjän kansa loputtomiin sietää hallitsijoitaan, jos ovat jatkuvasti maailman halveksunnan kohteina, elintaso jatkuvasti heikentyy, kansalaisvapauksia ei ole ja sota tuhoaa. Eivät venäläiset ihmiset tyhmiä ole, kyllä he tajuavat, missä ongelman aiheuttaja on. Vähän saamattomia he kyllä saattavat joskus olla, mutta rajansa kaikella.

Jos tämä protestitrendi lähtee lentoon niin kuin Vietnam aikoinaan, tästä voi tulla pahan kehityksen käännekohta.


 

3 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Totta!
Nyt sometoiminnastakin on paljon apua, koska sillä saadaan ihmisiä kokoon. Putin ei ehkä täysin ymmärtänyt, miten vahva yhteinen mielipide voi olla. Hakkerikollektiivi Anonymous on toiminut Venäjää heikentävästi julistamalla kybersodan, jossa on kaatanut mm Venäjän valtionhallinnon sivustoja sekä valtion omistaman RT-televisiokanavan verkkosivut. Aiemmin sama ryhmä on paljastanut lapsipornoketjuja ja haitannut Isisin toimintaa.

meri kirjoitti...

ihana kirjoitus, kiitos!

jossakin ukrainan tilannetta käsitelleessä studiokeskustelussa pohdittiin sitä, voiko maailmanlaajuisilta solidaarisuusaktioilta odottaa mitään, kun vastassa on kovan luokan sotarikollinen. sanoma ei ehkä mene perille, vaikka sen kuinka jämäkästi korvaan huutaa.

itse olen kyllä erittäin optimistinen tässä suhteessa. jos vähiä järkiintymisen toiveita voi johonkin kiinnittää, niin juuri näihin boikotoinneilla aiheutettuihin painostuksiin.

olen suunnattoman liikuttunut siitä, miten moni taho on tässä mukana. hirveästi solidaarisuutta niin monella saralla. jopa normaalisti yrmeä urheilusektori on uskaltanut näyttää hirmuhallitsijalle ovea.

Dessu kirjoitti...

Kolmannen sotapäivän jälkeenkin optimismille on kasvavaa katetta. Protestien hyökyaalto kasvaa. Ja mikä tärkeintä, se näyttää olevan kasvussa myös Venäjällä. Vielä ei voi nähdä, kasvaako se riittävän suureksi, ettei valtion väkivaltakoneisto onnistu sitä tuhoamaan.

Nyt on tärkeää antaa protesteille tukea kaikessa missä voi. Tukea pitää antaa myös omille poliitikoille, jotta he uskaltaisivat olla päätöksissään tiukalla linjalla. Juuri nyt on se momentum, josta voi käynnistyä ison muutoksen aiheuttava kansanliike.