Tällaisenkin väitteen olen saanut kuulla, kun en suostunut vaihtamaan Yaris-autoani (vuosimalli 2004) uudempaan, jossa olisi sentään ollut automaattivaihteet ja peruutustutka. Enkä suostunut edes asentamaan Yarikseeni navigaattoria, sillä minä löydän kyllä perille ilmankin, ja jos en löydä, eksyminen on oikeastaan aika hauskaa.
Tuollaiset väitteet ovat pelkkää pahaa puhetta ja panettelua. Sen todistaakseni kirjoitan tällä kerralla pelkästään ajankohtaisista asioista.
1) Sote. En saanut äänestää aluevaaleissa, koska Helsingissä ei äänestetty. Seurasin silti tuloslaskentaa. Olisin kyllä halunnut nostaa äänestysprosenttia, jos olisin saanut, sillä sote on tärkeä. Ydinkysymys näytti olevan, pitäisikö budjetista riittää rahaa myös yksityisten terveysfirmojen osakkeenomistajille.
- Mieluummin ohjaisin rahat julkisen terveydenhuollon työolojen ja palkkojen kohentamiseen, mutta niin ei nyt näytä käyvän.
2) Korona. Rajoituksia vähennetään vaikka tartuntaluvut huitelevat pilvissä. Parin viikon päästä rajoitukset luvataan lopettaa kokonaan. Näin tehtiin myös puolisen vuotta sitten, ja huonosti siinä kävi.
- Olisin pidättyväisempi, mutta ymmärrän, että hallitukselle on elinkeinoelämän taholta pahoja paineita. Tukea kyllä pitäisi lisätä pahimmin kärsineille, kuten esiintyville taiteille ja ravintoloille. Pahaa pelkään, että viimeistään syksyllä tauti lähtee taas lentoon, ja sitten kadutaan.
3) Hymypoika. Rehdin hymypojan / -tytön patsaalle on suunniteltu sukupuolineutraali versio. En kannata. Pikemminkin tämmöinen kilpailu ja patsaiden jako pitäisi lopettaa kokonaan.
Minä voitin hymypojan kansakoulun 4. luokalla, varmaankin ihan ansaitusti. Ei siihen minun kohdallani mitään kiusaamista liittynyt. Mutta 10-vuotiaan pojan imagoposeeraukselle tyttöjen suuntaan se ei tehnyt hyvää. Nolotti hirmuisesti tulla valituksi mammanpojaksi. Olisin halunnut olla aivan toisenlainen, villimpi, karskimpi. Siitä eteenpäin olinkin
4) Olympialaiset. Taitavat kisat mennä pahasti pilalle koronan vuoksi. En seuraa, kiinnostukseni loppui johonkin Mäntyrantaan ja Kankkoseen.
- Kiinnostavia ulkourheilullisia yksityiskohtia: Leikistähän urheilussa kuulemma on kysymys - ihanko totta, penkkiurheilijat ja toimittajat? // Löytyykö mistään rohkeutta protestointiin isäntävaltion ihmisoikeustilannetta kohtaan? // Miten onnistuu vokaaliharmonian poikkeus selostajilta, haastatelluilta?
8 kommenttia:
No nut tuli painavaa asiaa!
Kunpa saisin joskus kuulla urheiluselostajan suusta:" Terve tuloa seuraamaan olumppian kisalähetystä täältä Kolumpian Pokotasta!"
Voi että mikä hauska kirjoitus, oikein aamun ilopilleri. Kiitos!
Kyllä tuo Hymypatsaan saaminen on johtanut monenlaisiin seuraamuksiin, varsinkin pojilla. Mieheni muistelee, miten hän sai kauhukseen patsaan Kaitjärven kansakoulussa ja pelkäsi mitä tapahtuu, koska oli saanut jo opettajan tunnilla antamien kehujen vuoksi kavereilta multapesun naamaansa.
Ilmeisesti opettaja/opettajat valitsivat patsaan saajat ennen, myöhemmin sitten oppilaat ovat äänestäneet keskuudestaan "hyvän tyypin", mutta ei sekään ole ollut ongelmatonta.
Itse häpesin oppikoulussa, kun sain Ryhti-sormuksen ja epäilin, että siihen vaikutti äitini kuolema. En halunnut olla säälin kohde.
Ajankohtaislistaan sopisi myös lumentulo. Ilpo Tiihosen sanoin: Kun sataa märkää rättiä / ei syytä säätä sättiä.
iikkoo
tuota aihetta olen laajemmalti käsitellyt täällä otsikolla "Parpaarimaista. Sinne löytää, jos tästä vierestä oikealta puolelta kohdasta "Oletko lukenut Dessun vanhat jutut" klikkaa vuosilukua 2014 sa sen alta päivämäärää 4. helmikuuta. Tässä vielä linkki sinne, mutta se ei taida bloggerissa aktivoitua: https://roopedessutom.blogspot.com/2014/02/parpaarimaista.html
Marjatta
Tuollaisissa palkinnoissa oli / on se ongelma, että koulun kaveriporukoissa ilmapiiri ei ole suotuisa sellaiselle käytökselle tai maineelle, että joku on kiltti, ahkera, kunnollinen, hyvin käyttäytyvä. Opettajien näkökulmasta sellaiset ominaisuudet ovat taas hyvin toivottavia ja palkittavia. Sovittamaton ristiriita! Jotain kapinaa auktoriteetteja vastaan koululaisella täytyy olla, ettei ihan lällyksi omissa porukoissa luulla.
Sirpa
Tiihosen mainio "Se sataa" -runo on ajankohtainen monessakin tilanteessa. Täällä meillä päin nyt pyryttää pakkaslunta, joten jättäisin tuon kevät-osan vielä odottamaan. Huhtikuun viimeisessä loskasateessa sitten varmasti "sataa märkää rättiä".
Keskiosa käy sitten kesäsateeseen, jolloin sade "hermot näivettää" ja kohta "toinen päivä päivettää". Ja loppuosa kuvailee, että "syksy sitten, luisevuus, se puiden luihu puisevuus - - sateelle oven avaa".
radio suomessa oli muinoin juontaja, jonka suomen ääntämys raateli korviani. hänen puheessaan oli paljon koollista ja peellistä ääntämistä. laskelmieni mukaan yksi sadasta beestä, geestä tai deestä ääntyi oikein.
kielenkäyttömme sietää tietyn määrän prysseliä, keeniä ja piolokiaa (tai niin kuin sinä kirjoitit: "pelkialaisia parpaareita kolkatalla") , mutta noin muuten olen sitä mieltä, ettei pitäisi antaa periksi veltolle ääntämykselle.
meri
Mutta minkäs tälle teet? Sivistys kapenee. Jos aloitan itsestäni, niin pärjäisin kyllä radiossa näiden suomen soinnillisten ja soinnittomien konsonanttien kanssa mutta ongelmia tulisi, jos joutuisin ääntämään ranskaa, espanjaa, italiaa, venäjää, puhumattakaan harvinaisemmista kielistä. Jopa viron kielen yksi vokaali (en löydä nyt sen merkkiä tähän - "puolisuppea illabiaalinen keskivokaali") voisi aiheuttaa vaikeuksia. - Mutta kieltämättä on korviin osunut kovin noloja kompurointeja jopa Ylen ohjelmissa.
Lähetä kommentti