1.
Kierrettiin ja katseltiin kaverin kanssa uutta kesäkotiani. Oli tammikuun lopun
suloinen usva, maa paljas. Räystäiltä putoili hiljakseen pisaroita. Rannassa
vesi liplatteli. Harmitti, että vene oli ylösalaisin pressun alla.
Kaveri
huomasi, että rantamökin huopakatto pitäisi puhdistaa. Sammalta kasvaa. Minä
vähän pistin hanttiin. - Lieneekö haitallista? Niin kauniskin, sääli sellaista ruveta raapimaan. Kaveri vähän hymähteli. - Katsotaan sitten kesällä.
2.
Kierrettiin remonttifirman miehen kanssa uuden kesäkotini takapihalla, metsän
puolella. Katsottiin paikkaa montulle, johon kaivetaan jäteveden
puhdistuspönttö. Uusi laki sellaista vaatii.
Siinä
takapihalla on sammaloituneita kiviä ja kantoja, kauniita kuin mitkä. Huolestuin. -
Voidaanko kaivaa monttu niiden viereen niin ettei sammal mene rikki? Lupasi.
Tuli
kesäisen idyllin kaipuu. Lähellä se on. Siihen sammalmättäiden ääreen ehkä kesällä kannan lukutuolini.
3. Helsingissä toinen kaveri ihmetteli, että
viitsin vielä ottaa vaivakseni entisen työpaikkani historiikin toimitustyön. Hän
itse on jo pitkään ollut joutomies. Suositteli minullekin. - No, sinä kai
ajattelet, että vierivä kivi ei sammaloidu?
Meinasin
potkaista. - Mitä vikaa sammaleessa? Kaunistaisi varmaan minuakin.
4.
Ostin divarista kirjan. Se ei ole runokirja, mutta perehdyn siihen silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti