torstai 27. helmikuuta 2020

Huolimaton Dessu


Nyt alkaa huolestuttaa. Ikinä ennen ei ole tällaisia tullut.

1) Kävelyreissulla keskikaupungilla tuli sade.
Ei hätää - minullahan on aina olkalaukun pohjalla sateenvarjo, sellainen lyhyeksi kutistuva teleskooppivartinen. Mutta nyt? Vaikka kuinka kaivoin laukkua, sitä ei löytynyt. Muistin, että hiljattain siivosin laukun. Ei olisi kannattanut.

2) Olin menossa Vallilaan. Sinne pääsee raitiovaunulla.
Astun vaunuun, minulla on kuukausilippu. Heilautan lippua kojeen edessä, mutta se väläyttääkin punaisen valon ja päästää ruman äänen. Lippuni ei ole voimassa. Olisi pitänyt käydä Ärrälla lataamassa siihen lisäaikaa.

3) Tulen kaupasta. Ulko-ovella kaivan avainta taskusta. Sitä ei ole.
Olenko voinut lähteä ulos ottamatta avainta? Minulla on eteisessä ulko-oven vieressä avaintaulu, ja siitä otan aina lähtiessäni avaimen taskuun ja siihen aina palautan avaimen sisään astuessani.
Pitäisikö soittaa huoltoyhtiön mies avaamaan?  Jään kuitenkin kadulle odottamaan, että joku tulisi ovesta. Kerrosnaapuri tulee, ja minä livahdan samalla avauksella sisään. Kotiovella on salainen pelastus. Kun työnnän sormen postiluukusta, se löytää luukun reunassa kulkevan langan. Kun vedän langasta, sen päässä on avain. Ovelaa?

Onko minusta tullut huolimaton? Olenko kuin tuon viereisen Aale Tynnin järkyttävän tarinan Kalle tai Antero tai Jussi, jotka eivät olleet niin kuin Heikki? Vai onko tämä alkavaa dementiaa?


2 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Nyt kyllä pitää olla huolissaan. Ensinnäkin unohdit kirjoittaa loppuun "Ja sitten heräsin". Toiseksi mainio avaintemppusi on julkistettuna nyt käyttökelvoton!

Roope D kirjoitti...

Ei ole käyttökelvoton! Olen kaukaa viisaasti jättänyt kertomatta blogin lukijoille tarkat osoite- ja nimitietoni. Ette tiedä, minkä oven postiluukusta tuon tempun voisi toteuttaa. Toisaalta olen vuosikaudet epäröinyt tempun viisautta siksi, että jokainen oven sisäpuolella käynyt vieras näkee viritelmän vain pikkuisen peiteltynä. Mutta eipä ole tullut ongelmia.