Oli
puhetta juoruista. Ne ovat kiinnostavia, aivan samoin kuin salaliittoteoriat.
Minä olen aivan täpinöissäni sellaisista, totta kai. Jos en aina usko niin
ainakin toivon salaa mielessäni niiden olevan totta. Tulisi jännitystä elämään. Ajatelkaa nyt vaikkapa WTC-tornia, kuussa käyntiä, Kennedyn murhaa tai Dianan kuolemaa. Mitä loistavia salaliittokertomuksia olemmekaan niistä kuulleet.
Puhe
lähti liikkeelle, kun konttorin tupakkahuoneessa henkilö X kertoi juorun
eräästä kaikkien läsnäolijoiden tuntemasta konttorin ylhäisestä esihenkilöstä Z
(huomaatte, että juoruiluun liittyviä stereotypioita välttääkseni käytän tässä
sukupuolineutraalia epiteettiä henkilö näistä kahdesta, jotka eivät ole samaa
henkilöpuolta.)
Juoru
oli mehevä. Me kaikki hykertelimme kovasti sen kuulemisesta. Mutta oliko se
totta? Esihenkilö Z ja joku toinen henkilö yhdessä intiimisti? Kuka oli se toinen? Juoruhenkilö ei suostunut kertomaan. Hymyili vaan metkasti.
Ihmettelimme,
mistä juoruhenkilö X oli saanut tietonsa. Sitäkään hän ei paljastanut. Hymyili vain uudestaan metkasti ja pisti sormen pystyyn suunsa eteen.
Kun
juoruhenkilö X poistui, me muut jäimme ihmettelemään keskenämme asiaa.
Päädyimme lopputulokseen, että kukaan ei
voi tietää sellaisen juorun tapahtumaa, ellei itse ole ollut tapahtumapaikalla.
Siitä meille syntyi looginen ahaa-elämys. Juoruhenkilö X on itse se
toinen osapuoli siinä juorussa, jonka kertoi esihenkilö Z:sta.
Siitä
syntyi uusi juoru eli jatko-osa alkuperäiselle juorulle. Se lähtee varmasti
liikkeelle, kunhan ehtii.
(Kuva: August Malmström Skvallerbyttan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti