perjantai 20. lokakuuta 2017

Ylivoimaista?

Joskus tulee uskonpuute.

Ilmiö on ilmeisesti tuttu jopa urheilijoille. Korkeushyppääjälle iskee rimakauhu eikä hypystä tule mitään. Ylitys näyttää mahdottomalta.

Minä en urheile vaan luen. Olen viime aikoina lukenut runoja ja novelleja. Muutama sivu kerrallaan, nopeita pyrähdyksiä. Hellaakoskea, Paloheimoa, Mustapäätä, Haanpäätä. On helppo aloittaa uusi, kun tietää että se loppuu pian. Ei mene koko päivää.

Jättiläisurakkalukemiset ovat niitä rimakauhutapauksia. Aikoinaan Volter Kilven Alastalon salissa oli sellainen. Pakko oli kuitenkin ryhtyä, sillä se kuului kirjallisuustieteen vaatimuksiin. Piti kirjoittaa essee sen pohjalta. Hyvin lukeminen sitten sujui, kun pääsi alkuun ja löysi rytmin. Urotyöksi sen voi laskea. Ostin aikoinaan Kustavissa perinneseuran T-paidankin, jonka rintamuksessa kerrotaan kaikille vastaantulijoille, että "Olen lukenut Alastalon salissa". Ainakin alan ihmiset osaavat arvostaa.

On niitä muitakin, James Joycea, Marcel Proustia ja Robert Musilia ainakin mainitaan rankoiksi urakoiksi. Täytyy myöntää, kokemusta on. Kalle Päätalo osoittautui aivan ylivoimaiseksi. En selvinnyt pitkällekään.

Nyt pöydälläni on yksi tällainen rimakauhutapaus, johon en ole vielä uskaltanut koskea, vaikka se on ollut siinä jo toista kuukautta. Nämä Hellaakosket ja Haanpäät ja muut ovat pelkkiä tekosyitä siirtää sen jättiläisen aloittamista suotuisampaan ajankohtaan. Sillä jättiläinen se on. Paul Auster 4321, sivumäärä 1141.


Toistaiseksi olen lukenut vasta takakannen tekstit ja signeerauksen. Kyllä kohta aloitan.



 

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on jo pitkään ollut yöpöydällä Vankileirien saaristo. Olen suunnilleen yhtä pitkällä kuin sinä Austerin kanssa. Ainoastaan juuri rimakauhu estää sen aloittamisen, koska luulen tietäväni että se kiinnostaa minua kovasti.

Dessu kirjoitti...

Vankileirien saaristo on kyllä rimakauhua aiheuttavasti iso. Ei kuitenkaan hirveän vaikealukuinen, jos oikein muistan. Venäläisklassikoissa on sinänsä kyllä aina tekemistä. Niiden henkilögalleriat ja henkilöistä käytettävät monet nimet ovat vaivalloisia. Minulle Sota ja rauha on pysynyt valloittamattomana.

Kari Rydman kirjoitti...

Mitä Alastaloon tulee, huomasin joskus että se on erinomainen ääneen luettavaksi. Pitkät ja mutkikkaat virkkeet sopivat puhuttuun kieleen hyvin.

Dessu kirjoitti...

Tuon uskon, vaikka en ole konstia Alastalon kanssa kokeillutkaan. Mutta olen kokeillut sitä menestyksekkäästi Kalevalan ja Seitsemän veljeksen kanssa. Ja kaikkein merkittävin menestys oli, että 7-vuotias kuulijani innostui myös näistä kirjoista.