Olin
maalla valmistelemassa laidunkauden alkamista.
Satoi
melkein koko ajan. Pihan nurmikkoalue oli liejuinen ja liukas. Kalliissa
lenkkareissa sinne ei oikein voinut mennä, ne olisivat sotkeentuneet.
Kumisaappaita ei joka kerralla viitsinyt ruveta kiskomaan jalkaan. Vanhat
crocksit kelpasivat useimmiten. Tosin jalat kastuivat, kun niihin on joka
puolelle laitettu reikiä. Sukkia ei siis voinut pitää, ja palelevat jalat ovat
ikävät.
Ruokana
oli useimpina päivinä lautasellinen lisäaineita, niin bensa-aseman baarissa
kuin kotonakin. Ruokakulttuuri ei vielä oikein päässyt kukoistamaan. Tilanne
korjaantuu, kunhan pääsen hankkimaan kunnon aineksia ja luovun eineksistä ja
säilykkeistä.
Tavoitteena
oli siivota huoneet. Kahdeksan kuukautta kylmillään olleissa vanhoissa
hirsirakennuksissa on joka paikassa varissutta putua ja papanoita. Imurointi ja
Sinipiika-pesu on iso urakka. Nyt jännitän pari viikkoa, iskeekö myyräkuume.
Maakellarissa
oli parikymmentä senttiä vettä. Onneksi minulle on vuosia sitten neuvottu,
miten se helposti tyhjennetään. Valutan pitkän puutarhaletkun täyteen vettä,
vien toisen pään kellariin veden alle ja toisen pään alamäkeen, ja avaan
korkin. Systeemin nimi on "lappo" eli imujuoksutin. Löytyy
wikipediasta. Joku irvisteli minulle taannoin, että olisin oppinut idean jo koulussa
jos olisin ollut tarkkaavainen fysiikan tunneilla. En ollut.
Pihamaa
oli täynnä syksyn lehtiä. Tontilla on huomattavan paljon lehtipuita. Imuroin
keväisin lehdet pois poluilta ja laatoituksilta ruohonleikkurilla. Ongelma on
vain, että ruohonleikkuri ei minun tempaisuistani suostu käynnistymään talven
seisonnan jälkeen. Tarvitaan naapurin isäntä tempaisemaan. Nyt hän oli monta
päivää matkoilla. Kun hän tuli ja tempaisi käynnistysnarusta, leikkuri suostui
käynnistymään heti. En ymmärrä, miten ruohonleikkuri tunnistaa, kuka tempaisee.
- Sateesta märät lehdet eivät kuitenkaan poluilta irronneet. Turhia tempaisuja.
Öisin
paleli, vaikka sähköpatteri hehkui. Seinät ja lattia hohkasivat talven jäljiltä
kylmyyttä. Minulla olisi kyllä ollut villasukat senkin laatikossa, mutta en
saanut laatikkoa auki. Puinen laatikko jotenkin aina turpoaa talven
kosteudessa. Kun oikein yritin kiskoa auki, vetonuppi irtosi ja sukat pysyivät
laatikossa. Kyllä se aina kesän helteillä kuivuu ja aukeaa.
Saunoin
melkein joka ilta. Uimisesta ei vielä tullut mitään. Kävin laiturilla
päättäväisin aikein, mutta varpaiden virutteluksi se jäi. Muistelin viime kesän
hellekauden onnen aikoja samalla laiturilla. Saunominen yksin on aika
syvämietteinen kokemus. Kevään ensimmäisellä reissulla en yleensäkään saa
seuraa naapurin äijistä, sillä kaikki katsovat televisiosta jotain
jääkiekkokilpailuja.
Palasin
vielä Töölöntorille. Autoni on nyt kurainen kuin pitkäkarvainen koira.
Pihatieni on aina talven ja sateen jäljiltä upottavassa kunnossa. Alkupäivinä
jouduin jättämään auton puolen kilometrin päähän mökistä ja kantamaan tavarat
perille. Loppuvaiheessa uskalsin ajaa kurakoiden läpi pihaan asti mutta juutuin
kääntäessäni autoa. Onneksi on keksitty traktori ja onneksi naapurillani on
sellainen. Hän kävi vetämässä minut irti.
Viikon
verran pysyn vielä kaupungissa, sitten poistun. Pari blogitekstiäkin aion kirjoittaa, joten älkää vielä toivtelko hyvää kesää. Kaipuu takaisin maaseudun
rauhaan on suuri. Mikään ei voita suomalaisen maaseudun idylliä. Siinä
tällaisen kaupunkilaisen kireät hermot saavat kaipaamansa levon.
4 kommenttia:
Tämä oli ihana matkakertomus, paljon mielenkiintoisempi kuin kimaltelevia kuvia pursuavat luksuslomatarinat!
Otan osaa. Siinä sitä sitten oli vatulointikorissa liikaa tavaraa. Vaikka olisi kuinka maahenkinen, aina on ankarat realiteetit. Mutta luotamme luontoon ja oikeaan kesään.
Ei tässä ollut mitään uutta eikä yllättävää. Näin se on mennyt aina, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Alku aina hankala, heinäkuussa tulee sitten muutama ihana päivä, joskus elokuussakin.
Osasin siis odottaa ja toivoa, ja toive toteutui. Maistui maalla ololta. Se on ihan toista kuin Töölöntorilla.
Dessu
Itse tein valinnan kaupungin ja maaseudun välillä jo kauan sitten eli asun mökissäni kesät talvet; aivan ihanaa. En edes omista autoa vaan teen työmatkani jalan, pyörällä ja linjurilla.
Luulen ettei minulla olisi enää edes varaa asua kaupungissa, enkä haluaisikaan.
Tänään heräsin puol4 lintujen lauluun eikä nukuttanut enää yhtään. Huomenna lähden kotoa 7n aikoihin linjurille, sitten lautalla yli mantereelle ja sieltä linjurilla koululle.
//Eija
Lähetä kommentti