keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Multasormi



Otsikossa ei ole alkukirjainvirhettä, vaikka niin voisi luulla. Aiheena on puutarhanhoito, ei James Bond.

Muutamat kaverini eivät ole ottaneet uskoakseen, kun olen kertonut innostuksestani kasvimaan ja kukkapenkkien hoitamiseen. Se ei kuulemma oikein sovi imagooni. Joidenkin epäilijöiden mielestä olen liian urbaani, toisten mielestä liian laiska.

Epäily kaikkoaa vasta kun on käynyt vierailulla kesäkodissani Längelmäveden rannalla ja nähnyt viljelmäni. Viljelen yrttejä ja keittiökasveja ja monenlaisia kukkia ja marjoja. Erityisesti kukkien osuus laajenee vuosi vuodelta. Vanhat suomalaiset maalaistalon pihapiiriin kuuluneet perinneperennat ovat suurin kiinnostuksen kohteeni. Niitä löytyy lisää joka vuosi.

Viime kesän uusin innostuksen aihe oli alppiruusu. Alkusysäys tuli tavalla, jota ihmettelen itsekin.

Helsingissä on alppiruusupuisto . Se sijaitsee Pohjois-Haagassa, ja olen siellä käynyt monta kertaa, mutta en koskaan kukinta-aikana. Tämä valitettava puute johtuu siitä, että olen vuosikymmenet muuttanut kesäkuun alusta maalle, ja alppiruusu kukkii vasta muuton jälkeen. Olen siis aina ollut poissa kaupungista silloin kun alppiruusupuistossa tapahtuu.

Viime kesänä kävi sattumalta toisin.

Jouduin työasioiden vuoksi pikimmiltään pistäytymään Helsingissä kesäkuun puolivälissä. Aina hereinen sihteerini neiti B. - joka tiesi sivistymättömyyteni alppiruusujen suhteen - otti heti asiakseen korjata vian. Hän varasi firman auton, komensi minut kyytiin ja ajoi Haagaan. Siellä sitten kävelimme pitkin ja poikin laajaa alppiruusupuistoa (kuva).


Näky oli niin vaikuttava, että heti maalle palattuani aloin suunnitella omaa alppiruusukokeiluani. Kesäkotini tontin laidalla on sopivan tuntuista, hapanta maaperää. Sinne istutin taimia. Nyt jännittää, ovatko istutukset menestyneet.

Kohta näkee. Muutan maalle taas viimeistään kesäkuun alussa. Sitä ennenkin yritän päästä pistäytymään. Vanha torppa vaatii talven jäljiltä kunnon siivouksen, ja remonttiakin on suunnitteilla. Vain kelvollinen säätila tarvitaan lähtöön.





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Alppiruusu on näyttävä ja helppo. Mutta sopiiko se mielestäsi meikäläiseen maalaispihapiiriin? Itse olen ollut niin fundamentalisti, että pitäydyn vain oman maan maatiaisissa. Mutta tässä huomaan oikeastaan vähän kuin rasismin siemeniä. Miksei fuusiota sittenkin, alppiruusu kun viihtyy täällä hyvin. Menestystä multasormellle! Jos muuten haluat vuohenputkea, syötäväksi tietenkin, niin täältä pesee...

Roope Dessutom kirjoitti...

Olet oikeassa, alppiruusua en laittaisi vanhan torppani pihapiiriin. Mutta tämä onkin pihapiirin ulkopuolella, metsän laidassa, ei edes näkyvissä keskeiselle piha-alueelle.

Suurin harmi on, että en saa omenapuita - ihan maatiaislajikkeitakaan - pysymään hengissä. Ensin ne kasvavat hyvin, kukkivat ja tuottavat ensihedelmätkin, mutta sitten yhtäkkiä kuolevat. Taidan luopua yrityksistä.

Ja kiitos vaan tarjouksesta. Olen vuohenputken suhteen erittäin omavarainen.

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...