tiistai 4. marraskuuta 2014

Kotisokeus





Kotisokeus on harmillinen tauti. Se on vähän samankaltainen kuin itsekseen naureskelu eli hiipivä hulluus. Kumpaakaan ei itse huomaa.  Mutta ulkopuolinen huomaa.

Olen kävellyt työmatkani Töölöntorilta Kruununhakaan vuosien mittaan tuhansia kertoja. Matkaa on parisen kilometriä, ja olen siihen niin tottunut, ettei paljon tule katselluksi kadunvarsien näkymiä. Aivan tuiki tavallinen työmatka, kaikenlaisia taloja katujen varsilla, paljon autoja, paljon jalankulkijoita.

Herättäjäksi tarvittiin vieras Ruotsista, jonka kanssa kävelin reitin viime keväänä. Hän pysähteli vähän väliä ja kyseli ja kiinnitti huomiotani kadunvarsien yksityiskohtiin. Siinä olivat peräkkäin Finlandia-talo, Kansallismuseo, Musiikkitalo, Eduskuntatalo, Kiasma, Rautatieasema, Kansallisteatteri, Ateneum, Yliopiston päärakennus, Tuomiokirkko, Valtioneuvosto, Suomen pankki ja Säätytalo. Melkoinen määrä valtakunnan tärkeimpiä ja monumentaalisimpia rakennuksia. Kaikki siinä minun "tavallisen" työmatkani varrella.

Puhumattakaan patsaista ja muistomerkeistä. Matkan varrella ohitetaan kaikki kuolleet presidentit. Relander on heti nurkan takana, kun kävelen Runeberginkatua alamäkeen Hesperiankadulle.  Ryti Hesperiankadun toisessa päässä. Kekkonen Finlandia-talon nurkalla, Kallio, Svinhufvud ja Ståhlberg Eduskuntatalon edessä, Mannerheim Kiasman vieressä ja Paasikivi kadun toisella puolella. Ja varmemmaksi vakuudeksi vielä keisari Aleksanteri II keskellä Senaatintoria.

Arvioimme samalla näkemäämme. Tuntui kummalliselta, että yksikään presidenttipatsaista ei tee erityisempää vaikutusta. Relander on rykelmä kummallisia kivikuutioita, Ryti on kuin leikkipuiston kiipeilyteline. Kekkosen muistomerkissä on aineksia vaikuttavuuteen, mutta ongelma on käytännöllinen. Lammikko on näyttävä vain kesällä. Syksyllä puiden lehdet sotkevat veden kierron ja talvella vesi jäätyy.

Eduskuntatalon edustan kolme näköispatsasta ovat omalaatuinen haamugalleria. Kallio istua nököttää vähän kuin vessanpöntöllä, Ståhlberg ja Svinhufvud seisovat sentään suorassa mutta eivät erityisen vaikuttavina. Molemmilla on housut jääneet haaroista kiikkumaan kummallisen alas, vähän kuin myöhempien aikojen teinipoikamuodissa. Mannerheim hevosen selässä on kyllä uljas, mutta kyllä Marcus Aurelius Roomassa on vaikuttavampi. Pilkkakirveet nostavat aina vappuisin heinäpaalin hevosen eteen, ja hevosekspertit ovat huomanneet hevosen askelluksessa virheen. Sen sijaan Paasikivi on kyllä oikein onnistunut, mutta Alli on liian lihava, kuten pilapiirtäjä Kari aikoinaan arvioi.

Siitä asti olen tiedostanut, että työmatkani taitaa olla ainutlaatuinen. Olen oppinut katselemaan ympärilleni.

Harmaata joukkoa muistomerkeistä päätellen nämä entiset presidentit. Liitän tähän vähän nuorempaa ja dynaamisempaa näkemystä.




7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Sillä toden totta
minä pidän eniten hevosista
ne luodessaan Se
onnistui parhaiten"

Eeva-Liisa Manner

Platon "valjakko"

-

Kari Rydman kirjoitti...

Eikös Marskin Katy askella juuri oikein, kamelin tavoin, koulukuntansa kunniaksi? Jostain vielä luin että Marskin olisi ollut helpompi istua tuollaisen selässä kuin tavallisen, oliko selän takia?

Anonyymi kirjoitti...

Maailman katsomuksesta on päästävä irti että voisi nähdä maailman
- Pentti Saarikoski, Hämärän tanssit

-

Dessu kirjoitti...

Nyt on tunnustettava tietämättömyytensä. En ymmärrä hevosista enkä hevosen askeleista mitään. Puhumattakaan kameleista. Eikä minulla ole edes hevostuttavia, poikkeuksina Pegasos, Hengroen, Rosinante, Bukefalos, Valko, Musta ori Fury, Lilla Gubben ja Jolly Jumper.

Dessu

Merja kirjoitti...

Vuosikymmeniä sitten ohitin työmatkallani Ainolan, Suvirannan, Halosenniemen, Erkkolan ja A. Kiven kuolinmökin. Osasin niitä kyllä arvostaa, mutta olinkin vastikään muualta rullut. Monet paikkakuntalaiset eivät ole esimerkiksi Ainolassa koskaan käyneet: ehtiihän tuota, ei se siitä minnekään karkaa.

kariav kirjoitti...

Kaima todistaa Katysta oikein. Hevonen oli peitsari (engl. pacer). Peitsareille on ainakin Amerikassa omat sarjansa raveissa. Ne taitavat olla jopa nopeampia kuin tavallisella tavalla askeltavat. Aimo Tukiainen kyllä hallitsi hevosasiat. Kun Dessulla on seuraavan kerran käyntiä Orivedellä, kannattaa mennä kerrostalo Lestitornin edustalla olevalle aukiolle, jossa on Tukiaisen varsapatsas. Kesäpäivinä penkeillä istuskelee alan asiantuntijoita.

Lestitorni on ihan oikea kerrostaloyhtiön nimi, eikä viittaa minkään heittämiseen, vaan paikalliseen kenkäteollisuusperinteeseen.

Dessu kirjoitti...

Dessu tuntee toki varsapatsaan. Olen viettänyt vuosikymmenien ajan kaikki kesäni Oriveden liepeillä ja olen usein istahtanut lepuuttamaan jalkoja sen patsaan viereiselle penkille. En kylläkään ole tullut kiinnittäneeksi huomiota, onko sen askelluksessa jotakin merkille pantavaa. Taloyhtiön nimi sen sijaan ei ole ollut tiedossani.

Dessu