Viikko
meni Välimeren saarella. Malta tuli tutummaksi. Sinne pitää palata paremmalla
ajalla.
Merkillinen
paikka. Siellä elää rinnakkain äärimmäinen vanha ja muodikkain uusi.
Vallettassa ja maaseudulla maistuu muinaisuus, kaikki Maltan muinaiset vaiheet,
joissa on valtavasti maailmanhistorian suurta draamaa. Pienelle saarelle
keskellä Välimerta ovat jättäneet jälkensä kaikki mahdolliset valloittajat
foinikialaisista Napoleoniin.
Hotellini
sijaitsi Vallettan viereisessä Sliema-nimisessä modernissa kaupungissa. Siellä
oli kaikki mahdollinen turisteille
tarkoitettu nykyaika: yöelämä, kasinot ja hotellien uima-altaat.
Viihdyin
paremmin vahassa.
Kuljin
paljon - kaupungeissa kävellen, maaseudulla bussilla. Oli hämmentävän helppoa
liikkua busseilla. Kaikki linjat saaren jokaiseen kolkkaan lähtivät samasta
paikasta, joka on kuvassa etualalla näkyvä liikenneympyrä. Bussit olivat
vanhanaikaisia, hitaita, rämiseviä, istuimiltaan epämukavia ja muutenkin juuri
sellaisia, joilla matkustamisesta nautin suuresti. Sellaisia pitäisi olla
Suomessakin - elämänlaatu paranisi, stressi helpottuisi.
Busseja
kulki koko ajan kaikkiin suuntiin. Oli helppo löytää kaikkiin haluamiinsa
kohteisiin. Pienellä saarella etäisyydet olivat lyhyet. Puolta tuntia enempää
ei kestänyt ajaa mihin tahansa kohteeseen.
Historiaa
oli kaikkialla. Yritin valokuvata pienellä taskukamerallani, mutta se ei
tuottanut kovin hyviä tuloksia. Alapuolella oleva kuva on skannattu
matkaesitteestä. Siinä on bussiympyrä edessä ja sen takana Vallettan
vanhakaupunki. Sisään mennään vallihaudan ympäröimän muurin portista.
Maltan
historiasta kiinnostuneille lukijoille suosittelen Googlen kuvahakua
seuraavilla hakusanoilla:
Hal saflieni hypogeum (osittain maanalainen pyhäkkö, jumalien palvontapaikka 4500 vuoden takaa)
Hagar qim
(megaliittitemppeli)
Mdina (Yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista)
* * *
Itse
suunnittelen siirtymistä äärimmäisyydestä toiseen. Välimeri oli jo lämmin,
ilmasto suorastan kuuma. Nenä ja otsa paloivat auringossa - nyt nahka
hilseilee. Lähipäiviksi luvataan lämpenevää Suomeenkin. Siksi suunnittelen
siirtymistä kesäasunnolleni Längelmäveden rannalle pohjoisella Pirkanmaalla.
Jäät lienevät jo sulamassa sieltäkin.
Muutto
maalle ei ole vielä lopullinen. Siivoan mökiltä talven sotkut ja palaan sitten
vielä hetkeksi työhön Helsinkiin. Toukokuun loppupuolella on sitten aika aloittaa
joutilas laidunkausi.
3 kommenttia:
Sinä siis kävit näissä ihmeellisissä temppeleissä! Minä olen niistä vain ahminut kirjallista tietoa, näkemään en tule niitä koskaan.
Kivoja linja-autoja.
Suosittelen ostamaan kunnon kameran. Sitä on ärsyttävä raata mukana mutta kuvaaminen on mukavampaa. Niin sinulle kuin meille blogin lukijoille :)
Lähetä kommentti