Menin istumaan vaunun päätypenkille. Vastapäätä istui kaksi teinityttöä, ehkä suunnilleen 13-vuotiaita. Heille tuli yhtäkkinen naurupurskahdus heti kun Dessu oli istahtanut.
En löytänyt itsessäni vikaa, mutta kieltämättä tällainen Dessu saattaa sen ikäisen neidin silmin olla hieman originelli ilmestys. Kiherrys ja purskahdukset jatkuivat. Tuli ilmeisiä pidättely-yrityksiä, mutta sitten jommaltakummalta purskahti taas ja kikatus jatkui entistä hillittömämpänä. Hakaniemen kohdalla se näytti jo hysteeriseltä. Neidit olivat pudota penkiltä ja kiemurtelivat kiinni toisissaan. Pidättely oli jo mahdotonta. Sörnäisten asemalla he yhtäkkiä rynnistivät ulos junasta. Ei se varmaankaan heidän määräasemansa ollut, oli vaan yksinkertaisesti pakko päästä siitä pois.
Jälkikuvana tuli muistuma kouluvuosilta. Luokassa tapahtui samankaltaista. Oli muutama tirskutyttö, joilta tilanne luisui hallinnasta. Yleensä vielä hyvin kiusallisella hetkellä, äkäisen opettajan tunnilla. Kerran niin tapahtui kesken aamuhartauden. Seisoimme riveissä juhlasalissa ja uskonnonopettaja saarnasi ja silloin se alkoi. Kuului äärimmilleen pidätelty purskahdus ja siitä käynnistyvä hallitsematon naurunkäkätys, joka tarttui vierellä seisoviin, ja heti oli arvokkaaksi tarkoitettu tilaisuus pilalla. Luokanvalvoja sai hepulin ja määräsi melkein koko luokan jälki-istuntoon. Kuten arvata saattaa, jälki-istunto meni pilalle täsmälleen samasta syystä. Jälki-istunnon valvoja osasi kuitenkin reagoida viisaasti: hän vaihtoi istumaan koko joukon taakse, näkymättömiin, eikä puuttunut mitenkään. Joku vähemmän viisas pedagogi olisi määrännyt lisää jälki-istontoja.
Eräs Dessun tuttavatar on kertonut joutuneensa noloihin tilanteisiin tirskutaipumuksensa kanssa. Hän oli nuorena kuulunut Radion Nuorisokuoroon. Kerran hän oli toisen tytön kanssa saanut tirskukohtauksen kesken harjoituksen. Kuoron johtajana oli Heinz Hofmann, jota kuulemma pidettiin tiukkana ja ilmeisesti pelottavanakin miehenä. Häiriöstä syntyi melkoinen meteli, mutta lopulta johtaja oli voipuneena joutunut luovuttamaan.
Maailmassa on siis teinityttöjen hallitsemia ilmiöitä, joille mikään maallinen mahti tai auktoriteetti ei mahda mitään, ei Hofmann, ei pappi, ei Dessu, tuskin edes Kekkonen. Hyvä niin, ei maailmassa iloa ja hilpeyttä liikaa ole.
4 kommenttia:
Naurua ja iloa soisi maailmassa olevan enemmänkin. Uutiset ovat nykyään raadollisia ja kauhua herättäviä. Hiukset nousee pystyy ja hymy hyytyy.
Itse en lukeudu 'tirskujiin, mutta hymyä riittää sitäkin enemmän.
Monesta kokemuksesta päätellen Dessu ei ollut naurukohtauksen varsinainen aiheuttaja, mutta istahti vain sopivassa kohdassa metron penkille, onnellisen tietämättömänä siitä, mitä tytöt olivat juuri hetki aiemmin puhelleet!
Taannoisella hiihtolomalla oli useanakin iltana aikuiseksi kasvaneella tyttärelläni ja pojantyttärelläni, sekä minulla nauru herkässä, milloin mistäkin syystä - 'makeat' kyyneleet vierivät pitkin poskimme.
'Sivummalta seuraaja'
Ei tarvitse olla teini-tyttönen että alkaa nauramaan ja loppua ei näy. Opiskelen työn ohessa ja amulla herään klo 04.15. Ensin olen kahdeksan tuntia töissä ja sitten kouluun. Viimeistään klo 19 aikaan on niin väsyny, alkaa naurattamaan. Ei tarvitse tapahtuma mitään kun se alkaa. Meitä on kahdeksan "teiniä" (rehellisti iältään, 34 - 50) jotka kikattaa. Onneksi opettaja on ihana, ei tule rangaistusta vaan pidämme pienen tauon.
Nautu pidentää ikää... ? Tai jos ei ikää niin ainakin vatsalihakset saavat jumppaa :D
Tirskahtelee ne muutkin kuin teinitytöt.
kariav:lle kiitos hyvästä linkistä - samasta paikasta näyttää löytyvän pitkä rivi Speden klassikoita. Täytyypä katsoa.
Nauru pidentää ikää - todellakin. Tämä päivä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen päivä yrittää. Hymy hyytyy. Ehkä sellainen tirskutytön luonne olisi nyt kohdallaan itse kullakin?
Dessu
Lähetä kommentti