keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Saunomista ja tanssimista

Jatkoa vielä eiliseen ja toissapäiväiseen teemaan - siis suomalaisuuden olemuksesta ja vieraista vaikutteista kuten postmodernismista.

Sauna on melkein kuin hiihto, yhtä suomalainen. Dessu kävisi mielellään saunassa useamminkin jos voisi. Kaupunki on kuitenkin ongelmallinen paikka. Taloyhtiössäni ei ole saunaa, ja kaupungin kellarihin joissakin taloyhtiöissä rakennetut saunat ovat likimain kelvottomia nautinnon kannalta. Uimahalleissa joskus käyn - Yrjönkadulla, Topeliuksenkadulla, Pirkkolassa. Eivät niidenkään saunat mitään mainittavia ole.

Niinpä ainoaksi kunnon saunanautinnokseni jää Längelmäveden kesäkotini rantasauna. Se on erinomainen, mutta käytössä se on vain kesäkuukaudet, suunnilleen vapusta syyskuulle. Muina aikoina olen ilman, poikkeuksena kutsut kyläilemään maalla asuvien kavereiden luokse.

Tällaisia kutsuja osui useampikin hiihtolomaviikolleni, joten juuri nyt en kärsi mainittavasta puutostilasta. Talvinen saunominen ei tosin aivan yllä kesäisen rantasaunan tasolle. Lumihangessa vilvoittelu on sinänsä nautinnollinen mutta lyhytkestoinen hetki, eikä tuoretta vihtaakaan ole. Parasta on saunominen lempeässä kesäyössä, pitkä viivyttelevä jäähdyttely, istuskelu rantalaiturilla, puhumattomuus, hiljaisuuden kuuntelu. Sitä minä tarkoitan meditaatiolla, suunnilleen samassa merkityksessä kuin toissapäivänä kirjoitin hiihtelystä metsässä.

Luulen, että Persu-puolueellinen etsii juuri tällaista kokemusta julistaessaan ohjelmassaan suomalaiskansallisia arvoja ja vastustaessaan postmodernismia. OK, tässä olemme samaa mieltä, juuri muussa emme sitten olekaan.

* * * 
Käsittämättömäksi kansallinen elämä ja peruskokemus on monessa kohdassa päässyt menemään. Yksi sellainen on löylykilpailu, sellainen, jossa viime kesänä Heinolassa tapahtui onnettomuus. Mitä helevettiä semmoisella touhulla on tekemistä saunakulttuurin kanssa? Se on silkkaa bisnestä. Uudensorttinen kärsimysnäytelmä. Yleisö nauttii kun yhdet kärsivät. Postmodernia saunomista?

Mutta en tarkoita pelkkää saunomista. Dessu on ensi viikonloppuna lähdössä Lahteen kaverinsa kutsumana. Saunomistakin on luvassa, mutta reissun päätarkoitus on käydä teatterissa. Lahdessa sijaitsee ikiaikainen suosikkiteatterini Vanha Juko. Nyt olemme menossa katsomaan Raija-Sinikka Rantalan ohjaamaa ”Ampuuhan ne hevosiakin”. 

Se on puistattava tarina Amerikan 1930-luvun lamavuosilta. Kirjailija on Horace McCoy. Aihe sopii täydellisesti nykyajan talouskriisien maailmaan, Suomeen siinä kuin Yhdysvaltoihinkin. Näytelmässä ei saunota kilpaa vaan tanssitaan kilpaa, ja julkisuutta haetaan alistumalla rääkkäykseen. Rahaa, palkintoa haetaan äärimmäisin keinoin, hyväksikäyttöä on monella tasolla. Ihmisarvosta ei niin väliä, kunhan julkisuutta ja sen myötä rahaa on saatavissa, mutta vain voittajalle. Tanssipareja pudotetaan välillä pois. Näytelmässä on siis käynnissä maratontanssit, ja laman ja työttömyyden uhrit hakevat tähteyttä, glamouria riittää, suosikki-iskelmät soivat, katsoja kokee mielihyvää. Vuorokausikaupalla kestävän tanssirääkin lopussa tolpillaan on enää yksi pari, muut ovat uupuneet tai heidät on hylätty. Sekaan tulee hilpeitä mainoskatkoja.

Dessu on aikaisemmin nähnyt tämän näytelmän kerran 80-luvulla, ja sen perusteella kuvailin yllä esityksen sisältöä. Silloin sen nimi oli Maratontannsit. Teatteri oli KOM ja paikka Vallilan näyttämö Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmassa. Jäi pysyvästi muistiin.

Löytyisikö mitään yhteyttä muutamiin nyky-television ohjelmiin? Löytyisikö mitään yhteyttä nyky-yhteiskuntaan?

Postmoderni maailma ja Suomi? Ei suomalaisuuden pitäisi tällaiselta näyttää.

Kuvassa me tulemme saunasta ulos jäähdyttelemään. Klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi. Jos olet häveliäs, älä klikkaa.

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Asun ok-talossa jossa puulämmitteinen sauna. Käyn siellä ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Minä en tykkää saunomisesta. Jos vastaan tulee saunatarjous joka järven rannassa ja pääsee uimaan, silloin voin mennä. Mutta jos muut ympärillä olevat eivät kestä sitä, että menen alasti uimaan niin jätän väliin.
Kun asuin ulkomailla ja olin käymässä Suomessa. Melkein jokainen paikka jossa kävin kylässä, oli sauna kuumana. Kun kohteliaasti kieltäydyin, sain selittää monella eri tavalla etten halua saunoa. Samaa tuttavani ulkomailla ihmettelevät, en käy saunassa. Heillä on käsitys että kaikki suomalaiset tykkäävät saunoa. Onneksi olen löytänyt keinon mitä sanoa, kerron olevani ruotsalainen.

Sama pätee alkoholiin. En juo mitään alkoholipitoista, en edes shamppanjaa juhlissa. Sitäkin saa selitellä jatkuvasti. Ihmiset haluavt perusteluja miksi en juo. Kahvi kuuluu myös samaan sarjaan. Enhän minäkään kysy heiltä "miksi sinä juot kahvia tai alkoholia".

Jos toimit pikkaisenkin eritavalla kuin perussuomalainen niin heti ollaan vaatimassa selvitystä miksi. Erityisesti kun asian voisi kysyä kohteliaasti ja hienotunteisesti. Se taito liian monelta suomalaiselta puuttuu... Pari viikkoa sitten joudun tälläiseen tilanteeseen. Aina ne samat ehdotukset: raskaus, lääkekuuri tai uskonto.

Tässähän melkein tuohutuu kun ajattelee asiaa. Paras lähteä töihin, ennen kun moitin lisää suomalaisten kummallisia tapoja :)

Anonyymi kirjoitti...

Dessu, tuttujesi joukossa on varmasti pari Saunaseuran jäsentä. Järjestä heidät suosittelijoiksi ja liity seuraan. Lauttasaaren Vaskiniemessä olevista tiloista löytyy varmasti mieleisesi hikihuone ml. savusauna.

Keski-Suomeen siirtynyt
ex-saunaseuralainen

ps. liittymiskommervenkit ovat saattaneet muuttua, tiedustele.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...