Naapurissani
asuu ydinvoimamies. Hän on kyllä perimmältään ihan mukava mies, vaikka onkin insinööri,
hänellä on jopa kaksi kissaa, Hanni ja Gali (oik. Hannibal ja Caligula), jotka
ovat olleet minulla joskus yöhoidossa. Oikein mukavia nekin, vanhoja, laiskoja ja
lihavia.
Emme
me kovin usein tapaa, mutta aina välillä. Hän sanoo vähän virnuillen, että ajatteluni on
"irrationaalia", kun en osaa innostua ydinvoimasta.
Hän
näkee vaivaa perustellakseen minulle ydinvoiman siunauksellisuuden.
Hän selostaa minulle alan uusia innovaatioita, joiden ansiosta turvallisuus on
saavuttamassa niin suuret mittasuhteet, että maailmassa ei toista niin
turvallista paikkaa ole kuin ydinvoimalan naapurissa. Siellä elämä on lauhaa ja
leppoisaa kuin varpailla villatohvelissa.
Olen
kerran vuosia sitten käynyt retkikunnan mukana Loviisan voimalassa. Minusta se
oli pelottava paikka. Pelko räjähdyksestä iski jo siinä vaiheessa kun laitos
näkyi vasta kaukana horisontissa. Harmikseni en osaa väitellä naapurini kanssa
teknisistä ratkaisuista, sillä ydinenergiatiede ei ole minun alaani. Minulle
asia on periaatteellinen, elämänkatsomuksellinen, ei tekninen.
Naapurini
mielestä tällainen on irrationaalista hörhöilyä. Sopuun emme ole päässeet, emme
saa toisiamme käännytetyksi. Parempi on puhua vaikkapa kissoista.
Tunnen
minäkin ihmisiä, joita pidän irrationaalisina. Yksi etäinen sukulaiseni on
pappi. Hän vastustaa joustamattomasti naispappeutta ja kaikkea muuta mitä
vastustaa voi. Hän ei suostunut tulemaan paikalle lapsenlapsensa häihin, koska
vihkipappina oli nainen. Ei kuulemma ole liitto pätevä Herran silmissä.
Naisia
tämä kirkonmies kyllä arvostaa, mutta aivan muissa tehtävissä, ja joustavakin
hän osaa tarpeen tullen olla. Hän oli osannut joustavasti siirtää omaan
pätevään avioliittoonsa liittyvät uskonasiat tunniksi tai pariksi kerrallaan
vähemmälle huomiolle kulkiessaan takavuosina virkamatkoilla lähikaupungissa.
Tuli jälkipuheita ja ongelmia ja pätevällä tavalla solmittu liitto loppui.
Kirkon
tilanne ei oikeastaan minulle kuulu, sillä en ole jäsen. Voivat minun
puolestani tehdä siellä niin kuin tahtovat, mutta kyllä sydän suree.
Kansankirkolla olisi mielestäni tärkeä tehtävä, kunhan vain pääsisivät siellä
selvyyteen tällaisista irrationaalisista asioista. Suotuisia merkkejä kyllä on.
Mielessäni
on jo pitkään kytenyt idea saattaa tämä naispappeuden vastustaja joskus
nokikkain sihteerini neiti B:n kanssa. Neiti on nimittäin "kiivas"
miespappeuden vastustaja ja poikkeuksellisen sanavalmis persoona. Hän ei
kirkkoon mene niin kauan kuin miespappeus sallitaan. Voisi seurata kiinnostava
keskustelu.
