Tekniikka
on ylimitoitettua. Insinöörit eivät osaa olla ideoissaan maltillisia vaan
pistävät parastaan. Vehkeisiin on rakennettu ominaisuuksia, joita arkikäytössä
ei tarvita. Niitä ei kuitenkaan voi sulkea pois, ja sen vuoksi vehkeen
saattaminen käyttökuntoon menee helposti tuskastuttavaksi taisteluksi
monimutkaisia asennusohjeita vastaan.
Vanha
skanneri-printteri kävi huonoksi ja ostin uuden Kannelmäen ostoshelvetistä. Ei
sen hinta hirveä ollut, vähän toista sataa. Tarvitsin koneen, joka skannaa
valokuvia tai kirjan sivuja talteen pöytätietokoneelleni. Joskus harvoin tulee
tarve printata tekstiä tai kuvia paperille, mutta tämä on harvinaista. Tökkään
vehkeen usb-johdolla kiinni pöytätietokoneen etupaneelissa olevaan reikään
silloin kun tarvitsen, muulloin se saa olla irti.
Mutta
mitäpä aikoo tehdä uusi vehkeeni! Se alkaa rakennella yhteyksiä pilvipalveluun.
Se luulee, että haluan kännykkääni sellaisen toiminnon, että kun kuljen
kaupungilla ja näppään valokuvan, kotona printterini heti herää ja alkaa
tulostaa sitä kuvaa paperille.
Aivan
pöhköjä ideoita. En ikimaailmassa tarvitse moisia.
Sen
sijan se ei osaa skannata kuvaa kirjan sivusta. Kun pistän avonaisen kirjan
lasilevylle ja käynnistän skannauksen, tietokoneen kuvankäsittelyohjelma
valittaa, että skannerin kansi on auki. Totta hemmetissä se on auki eli
raollaan, kun siinä on kirja.
En
ole vielä keksinyt, millaisilla asetuksilla tämä häiriö poistetaan.
Mustekasetit
ovat myös häiriötekijä, kalliita kaiken lisäksi. Ensin en meinaa päästä edes
koneen käyttöohjeita netistä lukemaan, sillä ohjelma vaatii minun tilaavan
mustekasetteja suoraan tehtaalta, joka kuukausi tulisi paketti postissa.
Minulle yksi kasettipaketti kuukaudessa on aivan liikaa. Mieluummin ostan itse
marketista silloin kun tarvitsen. Mutta rekisteröityminen koneen käyttäjäksi ei
selvästikään pidä tällaisesta vaan vaatii ja vaatii ilmoittautumista
asiakkaaksi. Kestää kohtuuttoman kauan ohittaa tällaiset esteet ja päästä
lukemaan koneen käyttöohjeita.
Aivan
omituinen yksityiskohta: vehkeessä ei ole virtanappulaa - en ainakaan löytänyt.
Se on käynnissä aina ja valo palaa. Jos kansi on ilman kirjaakin auki,
skannerin lukuvalo hinkkaa pysähtymättä edestakaisin pitkin valopöytää. - Tähän
auttoi jatkojohto, jossa on keinukytkin. Sillä saan sammutetuksi vehkeen, mutta
ei kai niin ole tarkoitettu. En ymmärrä.
Sellaisenkin
kiusan keksivät, että edellisestä printteristäni (samaa merkkiä) käyttämättä
jääneet mustekasetit eivät sovi uuteen. Aivan samannäköisissä koteloissa ovat
mutta edellisen koodinumero on 304, uuden 305. Jonkinlainen pieni nystyrä on
uuteen rakennettu estämään, ettei vanha kasetti mahdu sisään. Näin toimii
markkinatalous! - jätteitä kertyy mutta onneksi bisnes pyörii.
Entä
se edellisessä blogikirjoituksessani mainittu robottipölynimuri, jonka sain
lainaksi kokeilua varten?
Ei
tullut mitään. Hetken pyristelin käyttöohjeiden kanssa. Olisi pitänyt luoda
puhelimella yhteyksiä wifi-verkkoon ja sitten ties mitä. En jaksanut perehtyä.
Nostin vehkeen hattuhyllylle ja palautan kun ehdin. Imuroin kämpän vanhalla
kunnon Mielellä. Sitä ei tarvinnut yhdistää kuin töpselillä seinään.
(Kuva: Thomas Brennan)