Ensimmäisen
kerran törmäsin nimeen Olavi Paavolainen
lukion äidinkielen tunnilla, kun puolisattumalta valitsin esitelmäni aiheeksi
Tulenkantajat. Kuulijoita selvästi huvitti, kun kerroin eläytyen Paavolaisen
eksoottisista juhlista, joissa nuoret kirjailijat käyttivät itämaisia huumeita
ja kirmaillivat alastomina. Oli kaukokaipuuta ja koneromantiikkaa, oli
vitalismia ja ikkunoita auki Eurooppaan.
Sen jälkeen olen
törmäillyt Paavolaiseen vaikka missä. Vastaan on tullut melkoinen määrä
tutkimuksia ja muisteluksia, fiktiotakin. Ja
tärkeimpänä tietysti Paavolaisen oma tuotanto. Kuvassa joitakin asiaan
liittyviä teoksia.
Kuvaan tuli myös
aivan uusi teos, Heidi Köngäksen
biofiktio Siivet kantapäissä. Sen
päähenkilö ei ole Paavolainen vaan Marja
Rankkala, mutta kyllä Paavolainen tässäkin vahvasti esiin nousee.
Nimi Marja Rankkala on ikäpolvelleni hyvin
tuttu, sillä lapsuuteni ja nuoruuteni radiossa se lausuttiin usein. Hän oli
Radioteatterin pitkäaikainen ohjaaja ja dramaturgi sekä suomentaja. Yleisradion
kuunnelmat olivat siihen aikaan todellinen koko kansan kulttuuriharrastus,
niitä tuli paljon ja ne olivat nykypäivän näkökulmasta katsoen hämmentävän
korkeatasoisen kirjallisuuden pohjalta dramatisoituja. Rankkalan nimi oli tuttu
mutta henkilö ei, ei edes sen vertaa että olisin kasvot tunnistanut. Nyt
uutuuskirjan myötä henkilö tuli tutuksi ja kasvot löytyivät googlettamalla.
Paavolainen oli
radiotetaaerin päällikkö ja Rankkala hänen alaisensa. Ja suhdehan näille
kahdelle tuli. Sen kuvaus naisen näkökulmasta minä-muodossa on kirjan pääteema.
Eroottinen lataus, puolijulkinen salasuhde, kertomus rakastamisen vaikeudesta.
Paavolaisen
hehkuvin voima oli jo mennyt Synkkä
yksinpuhelu -teoksen aiheuttaman skandaalin ja etenevän alkoholismin myötä,
mutta vanhasta lumovoimasta oli vielä jotain jäljellä, niin naisiin kuin
miehiinkin. Nousuhumalassa saattoi vielä säkenöidä.
Iäkkäämmän miehen
ja nuoren alaisen romanssi kukoistaa aikansa mutta lopulta Marja saa kyllikseen,
sillä toinenkin nainen on ja pysyy kuvioissa, nainen politiikan huipulta,
Hertta Kuusinen. Tuttuja nimiä teatterin ja kirjallisuuden huipulta vilisee
muutenkin kirjassa.
Miehiä Marjalla
riittää Paavolaisen jälkeenkin, teos on matka naisen näkökulmasta kuvattuun
seksuaalisuuteen. Huomion arvoista on, että Marja rakastui kerta toisensa
jälkeen miehiin, jotka olivat "kaksineuvoisia", jotka Paavolaisen
tapaan olivat yhtä kiinnostuneita naisista kuin miehistäkin. Viimeisimpänä
näistä huomattavasti Marjaa nuorempi valtakunnan tunnetuin televisio- ja
teatterikriitikko. Vaikka nimeä ei
mainita, henkilön tunnistaminen ei jää arvoitukseksi.
Kirjan
yksi keskeinen tapahtumapaikka on Paavolaisen huvila Keuruulla. Sen hän
rakennutti heti sodan jälkeen jonkinlaiseksi korvikkeeksi Karjalaan jääneelle
Vienola-huvilalleen, tuolle Tulenkantajien eksoottisten menojen foorumille.
Paavolaisen
villa Keuruulla tuli minulle jo lapsena tietoisuuteen, sillä minulla oli
sukulaisia sillä seudulla. Talo näkyi tielle, jota pitkin ajoimme. Sillä
kohdalla hiljennettiin vauhtia ja katsottiin, näkyisikö kuuluisuuksia.
Pari
kesää sitten talo avattiin yleisölle. Minä tietysti kävin tutustumassa.
Yllättävän pieni rakennus, mutta kauniilla paikalla järven rannalla. Pihassa
edelleen merkkejä alkuperäisistä kasveista. Nyt Köngäksen kirja kertoi, että
juuri näiden vuorenkilpien,
kurjenmiekkojen, saniaisten ja ruttojuurien keskellä elettiin kuin paratiisissa.
Pihan patsaan vieressä otettiin eroottisesti virittyneitä valokuvia.
Tuskinpa tämäkään kirja jää
viimeiseksi, jonka aiheena on Olavi Paavolainen. Marjankaan muistoista Olavi ei
katoa. Kun Paavolainen on kuollut, Marja muistelee haikeana. Tällainen hän oli:
Janus. Ikoni. Saippua. Sokeritoppa. Innostaja. Läpimurtaja. Petturi.
Tulisoihtu. Egoisti. Jonglööri. Turhamainen. Palveltavaksi asettuva. Viinaan
menevä. Hieno mies. Pirullinen mies. Liekehtivä. Sammunut. Kaivattu.
Siitä miehestä oli moneksi! Ja oli kyllä tästä naisestakin. Harvinaisen
vahvatahtoinen oman tiensä kulkija.
Loppuun vielä linkit Marja Rankkalan sanoittamaan lauluun Joka pojalla on siivet kantapäissä, josta kirjan nimi on peräisin. Laulajina 1) Vesa-Matti Loiri 2) Susanna Haavisto .