Kielestä kiinni

Taitaa olla perää siinä epäilyssä, jonka mukaan me varttuneessa iässä olevat olemme monessa asiassa tipahtaneet kärryiltä.

Tulee hetkiä, jolloin huomaa, ettei oma äidinkielikään ole oikein hallinnassa. Kuulee käytettävän sanoja, joita ei ymmärrä. Näin kävi, kun Pertin kanssa istuttiin lounaalla ja viereisen pöydän nuoret naiset puhuivat sujuvasti treffikokemuksistaan.

Sen aihepiirin vanha vakiintunut sanasto oli kyllä meillä kummallakin hallinnassa, mutta uudempi aines ei selvästikään ole (vielä?) tavoittanut meitä. Vanhemmasta aineksesta olemme aina selviytyneet vaikeuksitta, vaikka kyllä siinäkin välillä saattoi olla outoa ja vaikeaselkoista vierasta vaikutusta, kuten kuvasta näkyy. (Kuva: Elokuva Äl yli päästä Perhanaa, ohj. Matti Kassila 1968 / Maija Karhi & Helge Herala)

Sanan Tinder merkityksen sentään tiesimme, ainakin suurin piirtein, mutta sitten tuli sellaisia termejä kuin slaidata, penkittää ja hingettää. Tuli muitakin, mutta nämä kolme ehdin pistää muistiin.

Kielitoimiston sanakirja minulla on puhelimessa, mutta ei se näitä tiennyt. Kotona katsoin varmuuden vuoksi Nykysuomen sanakirjasta, vaikka se on kovin vanha tällaiseen. Ei löytynyt, ei edes viitososasta, jossa on slangisanoja.

Sanakirjat onneksi kehittyvät. Lupaavasti tuli uutinen, että Kielitoimiston sanakirjan uudissanasto 2020 ilmestyy kohta. Ehkä siellä? Siitä annettiin jo  tällaisia makupaloja:

anniskelupassi  /  biohiili  /  crossfit  /  drag-artisti  /  esiteini  /  fuksiaiset  /  geeniperimä  /  hiustenpidennys  /  ignoroida  /  jenkkakahvat  /  kotimajoitus  /  lähimaksu  /  mikroilme  /  nenähuuhtelukannu  /  ovilaskuri  /  palvelupyyntö  /  resilienssi  /  sometili  /  tunnekylmä  /  unipussi  /  villiruoka  /  yhteiskäyttöauto  /  ääniviesti  /  överi

Lisää aiheesta voi lukea  täältä.

Kun kielestä ja uudissanoista tulee puhe, ei sovi yhtä mestaria unohtaa. Kirjailija Juhani Peltonen oli sanaston uudistajana ylittämätön. Niinpä katsoin varmuuden vuoksi, oliko hänellä tietoa.

Ei ollut. Liitän tähän kuitenkin blogin lukijoille hyödyksi ja virikkeeksi näytteen Peltosen kielen moni-ilmeisyydestä.

Liikaa virikkeitä?

Taas jäi kirjamessut käymättä - tästä taitaa tulla tapa. Yhä vastenmielisemmältä alkaa tuntua idea lähteä puskemaan sellaiseen ruuhkaan. Mitään korvaamatonta en edes tunne menettäväni, sillä kirjakaupat ja divarit ovat käytettävissäni ilman messujakin.

Ilman kirjallisuutta en jäänyt messupäivinäkään. Luin kolme runoteosta, jotka  valikoituivat luettavakseni Yleisradion ohjelmasta saamani virikkeen perusteella. Ohjelman nimi oli Itse asiassa kuultuna, ja siinä haastateltiin säveltäjä Kaj Chydeniusta (ohjelma  löytyy Yle-Areenasta!). 80 vuotta juuri täyttänyt säveltäjä kertoi ohjelmassa mm. mieluisimmista säveltämistään runoista. Kolme kärjessä olivat nämä:

Muisto   (P. Mustapää  /  Linnustaja - 1952)

Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään,

ja kadotettu tuskin poissa on.

Hyväili päivä ohimoitasi

ja yhä hyväilee.

Ja kuitenkin, kun katson, yö on tullut

ja sumun kosteus on niemen yllä

ja vesilintu eilinen

on vaiti taikka kauas lentänyt.

============

Jäähyväislaulu (Oiva Paloheimo / Vaeltava laulaja 1935)

Oli kerran ... muistatko vielä

sadun penkit ja puistikon?

Älä pelkää, koske ei siihen,

kuut kulkivat, lunta jo on.

Tuli talvi ja silmäsi kauniit

kuin lammikot

jäähän se loi.

Kuut kulkevat vitkaan liian,

suvi tulla ei koskaan voi.

Jo uutimin silmät jo sulje.

On kylmä ja hämärtää.

Lumi peittää puistikon penkit.

Jää hyvästi, rakkaani, jää.

==============

Sinua, sinua rakastan (Aulikki Oksanen)

Sinua, sinua rakastan
yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi

Miten taittavat linnut siipensä
miten vyöryvät vedet kallioitten alla
miten nousevat metsät tuulten mukana
ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi

Sinua, sinua rakastan
yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi

Miten huutaa minulle avaruus
miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi

miten itkevät lapset maailman rannoilla
ja merien yllä savuavat sydämet

Sinua, sinua rakastan
niin liikkuu pehmeä kätesi
kuin vene varhain aamuisella joella

(Elokuvasta Asfalttilampaat, ohj. Mikko Niskanen 1968)

Chydeniuksen perustelut ja voimakas eläytyminen tekivät sen, että katsoin, löytyvätkö runot hyllystäni. Sielläpä ne, kirjat vieläpä samalla hyllyllä.

Näin se aina menee. Ensin tulee virike, yksi runo. Kun sen on lukenut, seuraavaksi katsoo, millainen runo on viereisellä sivulla. Lopuksi lukee kaikki muutkin viereiset sivut.

Tällä kerralla virikettä vei eteenpäin tieto, että olen menossa Chydeniuksen juhlakonserttiin. Se oli tänään (sunnuntaina). Finlandia-talo oli täynnä, presidenttiparikin paikalla, samoin edellinen. Huomenna uusi juhla..

Nyt minulla on 37 uutta virikettä (ks. ohjelmalista). Vielä en ole ehtinyt katsoa, löytyvätkö ne kaikki hyllystäni. On Aleksis Kiveä, Kailasta, Sarkiaa, Sinervoa, Viitaa, Huldenia, Haavikkoa, Kaipaista, Rossia, Anderssonia, Meriluotoa, Mikkolaa, Saaritsaa ja monta muuta. Lukemista koko talveksi, jos samoin käy kuin noiden kolmen kanssa.

Epäviihtyisiä paikkoja

Asemalla tuli tuttava vastaan. En ollut sen pidemmälle matkalle lähdössä kuin Pasilaan, ja eikös tuo epäluuloinen tuttu heti keksinyt, että ahaa, Dessu on siis menossa Triplaan. Moisesta ajatuksesta voi närkästyä. Jotain rajaa sentään pitää olla epäluuloillakin! Kirjastoonhan minä, arkistokokoelmaa selaamaan.

Lehdestä olin kyllä katsonut tuon vasta avatun ostoshelvetin kaavakuvan. Kun moiseen paikkaan juna vie, voi tulla vaikeuksia löytää sieltä ulos. Ettei joudu juna-asemalta kauppakerroksiin vaan osaa suunnistaa suorinta tietä kirjaston suuntaan.

Siinä lehden kaavakuvassa oli jotain tutun tuntuista. Ei kestänyt kauan tajuta, että suppilomainen monikerroksinen rakenne on tuttu klassisesta kirjallisuudesta. Tähän Pasilan uuteen Mall of Tripla -rakennukseen on otettu vaikutteita itseltään Dantelta!

Dante Alighieri (1261 - 1321) ei varsinaisesti suunnitellut aikansa kauppakeskuksia, ei ainakaan käyttänyt sitä nimitystä. Hän suunnitteli helvetin. Näiden kahden ero ei ehkä ole kovin merkittävä. Ainakin yhtä epäviihtyisiä molemmat.

Danten helvetin maanalaisen kuilun kerrokset oli varattu erilaisille synnintekijöille. Vaikuttaa, että ei elämänmeno ole Danten päivistä isommin muuttunut. Samankaltaista väkeä on tietääkseni Triplassakin, koronkiskureita, pettureita, irstailijoita, ahmatteja, tuhlaajia, tekopyhiä ja muita. Sitä en tiedä, avautuuko Triplasta pohjakerroksesta pääsy johonkin laadukkaampaan, niin kuin Jumalaisessa näytelmässä Vergilius opasti Danten pois Helvetistä Kiirastulen läpi Paratiisiin, jossa odotti ihana Beatrice.

Minä onneksi löysin nopeasti reitin ulos kohti kirjastoa. Aseman oven edessä parveili onnettoman näköistä väkeä, jolla ei ollut pääsyä sisään. Ihan niin kuin Dantellakin oli väkeä, joka ei kelvannut edes Helvettiin. Kauempana käännyin vielä katsomaan tuota isokokoista rakennusta. Ei se ulkoakaan kaunis ollut.

Jotain hyvääkin luulin uudessa rakennuksessa olevan: musiikkimuseo. Mutta ei, mikäli voin luottaa muusikkotuttavaani, joka oli mennyt tutustumaan paikkaan heti avajaispäivänä. Tämän oopperan ja klassisen musiikin asiantuntijan arvio museosta oli hyvin myrkyllinen.